Minulla on 4kaveria. 1niistä on sellainen jonka kanssa oon eniten. Kolme muuta ovat oikeastaan vain sellaisia hyvän päivän tuttuja. Minulla ei ole mitään harrastuksia ja istun vaan kotona ku kaikki tekee jotain kavereidensa kanssa pihalla. Se kaverini on joka viikonloppu isänsä luona, ja arkena sillä on kamalasti tekemistä ja niillä käy kauheasti sukulaisia ja ne käy niillä. Musta tuntuu niin pahalle kun meijän luokan whatsapp ryhmässä kaikki vaa puhuu kaikkee mitä ne tekee tänää ja huomenna ja…
Koulussakin maanantaina pitää kertoa mitä teki viikonloppuna. Kaikki muut sepittää hirveän pitkän tarinan kun ne oli kavereiden kaa kaikkialla joka päivä.. ja mä.. istuin again yksin kotona..
Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on mulle hirveän raskasta ja hankalaa. Koulussa piti pitää joku esitelmä luokan edessä. Sain erikoisluvan pitää sen omalta paikaltani. Mua pyörrytti ja sydän hakkas. Melkein puhkesin itkuun ku tuli niin huono olo. Puhuin sönköttäen jamun ääni täris. Kun joku meijä luokkalaine kysyy multa jotain, meen kauheesee lukkoon ja mun on hankala vastata, koska pelkään että nolaan itseni sen edessä.
Kun kysyin parilta mun kamulta että kuinka paljon niillä on kavereita suunnilleen. Toinen vastas että reilusti yli kymmenen ja toinen vastas ihan hirveen suuria lukemia. Ja mulla on tasan 4.
Hei! (Ihan kuin olisin itse kirjoittanut mutta ei ole, vaikuttaa vain samanlaiselta kuin oma tilanteeni! :o )
Mullakin on vähän kavereita ja tiedän että se voi olla välillä tosikkn vaikeaa varsinkin kun muut tekee kaikkea kivaa! :/
Vaikkei sulla olisi sitä parasta kaveria niin voithan sä tehdä yksinkin, niiden hyvänpäivän tuttujen kanssa tai vaikka siskon tai veljen tai äitin ja isän kanssa? :)
Kokeile vaikka lenkkeilyä, eläinten kanssa leikkimistä, piirtämistä, valokuvausta, keräile vaikka panttipulloja ojista ja laita rahat säästöön? :) eli taivas on rajana vaikkei oliskaan muita, plus että kun sun tekemiset alkaa kiinnostaa muita niin kuka tietää, ehkä pari muutakin haluaa tulla ja tehdä sun kanssasi jotain? :) (leffailtoja, yökyläilyä, videopeliturnauksia…)
Ja tohon jännittämiseen… Relax! Kukaan ei ole täydellinen joten aina kun sun pitää tehdä vaikka esitelmä toisten edessä, hengität syvään, suljet silmät, sanot itelles että MÄ TODELLAKIN PYSTYN TÄHÄN, MUUTKIN PYSTYY! ja olet paikallasi vaikka ekaksi tai jos tuntuu rohkealta niin kokeile luokan edessä! :)
Itselläni on harrastus jossa välillä täytyy mennä muiden eteen ja kerran mokasin ihan täysin! Häpesin sitä ja seuraavina vuosina aina pelkäsin esiintymistä kauheasti, mutta kun harjoittelin, hengitin syvään ja sanoin että pystyn siihen, eikä epäonnistuminenkaan haittaa, tein sen! Epäonnistuminen ei todellakaan ole häpeän aihe ja kaikki me epäonnistutaan vähän väliä! :) jos vaikka hyydyt niin älä anna sen häiritä ja pelottaa, naura vaikka itsellesi jos siltä tuntuu ja jatka matkaa! :)
Pystyt siihen kyllä, onnea ja hyvää ystävänpäivää!
