Oon siis 12 vuotias tyttö ja mulla todettiin 2021 joulukuussa lastenreuma, siitä lähtien on vähän tuntunut siltä että elämä on mennyt paljon huonommin. Mulla ei ole motivaatiota siivota mun huonetta, tehdä läksyjä, harjoitella kokeisiin, käydä ulkona, syödä tai tehdä yhtään mitään. Kipujen kanssa eläminen tuntuu tosi rankalta eikä kukaan tunnu ymmärtävän miltä musta tuntuu. Tuntuu siltä että en saa enää omilta vanhemmiltanikaan tukea ja oon ihan yksin tän sairauden kanssa. Kaikki vaan vähättelee sitä eikä usko kun sanon et mua sattuu. Mun vanhemmat ei tunnu ymmärtävän miltä se tuntuu kun ei ole motivaatiota vaikka heillä itsekkin on ollut hankalia hetkiä heidän elämissään. Jos kellään on mitään ideaa miten mä voisin parantaa omaa oloani niin voisitteko kertoa koska mää en pysty tähän enää yksin.
Hei Karppi,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos asiasi on kiireellinen, suosittelemme olemaan yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/. Voit myös kirjoittaa anonyymisti Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
