Tunnen olevani yhteiskunnalle turha. Musta ei oo mihinkään. En jaksa töitä, opiskelua, en mitään. Haluaisin vaan vapaa aikaa. En tajua miks oon niin laiska. Mua kiinnostaa vaan kaikki taiteelliset alat joista ei saa töitä eikä rahaa. Mitä pitäs tehä et jaksais raataa niinku muutki ihmiset.
Jos sua kiinnostaa taide, niin anna mennä. Sä pystyt siihen! Ja hei, tää yhteiskunta tarvitsee myöskin niitä, jotka eivät 24/7 ole raatamassa. Sussa on potentiaalia mihin sä itse sen haluat keskittää. Ja anna itselles aikaa hengittää <3
Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeellä taiteilija on 2 331 euroa/kk. Suomalaisten mediaanipalkka-ja -palkkiotulot olivat vuoden 2024 helmikuussa tilastokeskusksen mukaan 3 199 euroa/kk. Ei se mielestäni suhteessa mediaaniinkaan liian matala palkka ole, kyllä sillä elämään pystyy.
”Yhteiskunnallinen turhake” et ole niin kauan kuin tienaat jollakin tavalla oman elantosi ja maksat verosi kuuliaisesti. Matalapalkkaisia oman tiensä kulkijoita pidän henkilökohtaisesti yhteiskunnalle hyödyllisempinä kuin rikkaita yrittäjiä jotka kiertävät Suomen korkeita veroja piilottamalla rahansa ulkomaisiin holding-yhtiöihin ynnä muihin. Ja vaikka olisitkin ”yhteiskunnallinen turhake”, entä sitten? Monet ihmiset saavat yhteiskunnalta elämässään enemmän kuin sille koskaan antavat. Sairauden tai vamman takia työkyvyttämät eivät välttämättä tee elämänsä aikana palkkatöitä tai tekevät sitä vain osa-aikaisesti ja siten maksavat vähemmän veroja kuin saavat tukia, ja silti he ovat ihan yhtä arvokkaita ihmisiä. Elämään kannattaa jo nuorena ottaa ennemmin sellainen asenne, että työ on ensisijainen tapa tienata elanto, jotta vapaa-ajalla voi tehdä mitä lystää, mutta mikäli työ ei syystä tai toisesta onnistu, on tukea mahdollista saada. Muitakin tapoja on tehdä hyvää yhteiskunnalle ja kansantaloudelle kuin tienata miljoonia. Vapaaehtoistyö on esimerkiksi yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä asia, joka ei kuitenkaan näy vapaaehtoisten palkkanauhassa. Elämä kannattaa rakentaa itsensä näköiseksi eikä tuijotella tuloeroja.
Musta tuntuu samalta, siltä et oon ihan turha ja hyödytön ihminen ja et en tee mitään hyödyllistä ja et oon vaa tyhmä laiskimus joka pilaa muiden elämät.
Tuttu juttu mutta se tuntuu erilaiselta sitten kun olet vanhempi. Olin itse täysin romuna kun luulin että elämä on vaan pelkkää tasaista raatamista hautaan asti. Siis olin ihan toivoton.
Ei se sitten ollutkaan yhtään niin pahaa mitä luulin. Eikä nykyään töitä riitä kaikille muutenkaan, useamman murhe nykyään on ettei saa osallistua vaikka haluaisi. Taiteella voi onneksi työllistää itsensä eli ehkä se tulee olemaan sinun juttusi?
Tiedän että on vaikeaa vaan luottaa siihen että asiat tuntuu myöhemmin erilaiselta mutta kysele vanhemmilta ihmisiltä niin saat kuulla sen muiltakin. Kaikki on hyvin.
