Hei!
Olen ollut tyttöystäväni kanssa yhdessä nyt reilun vuoden. Asumme erillään eri kaupungeissa ja näemme toisiamme vain noin kuukauden välein. Puhumme kuitenkin aktiivisesti.
Olen huomannut hänen käytöksen muuttuvan aika paljon ehkä noin puolen vuoden ajan. Hän on kertonut ahdistuskohtauksista ja todella paljosta itkemisestä. Olen yrittänyt auttaa häntä ja neuvoa menemään jollekin aikuiselle esim. koulun kuraattorille puhumaan näistä ongelmista, mutta hän ei suostu. Hän sanoo, että hänellä on kaikki ihan hyvin, ja että hän pärjää.
Eihän se voi olla ihan okei saada viikoittaisia ahdistuskohtauksia ja itkeä joka päivä!
Pliis auttakaa, mä oon oikeesti todella huolissani mun rakkaasta.
Moi,
hienoa kun kirjoitit, ei kannata jäädä asian kanssa yksin.
Olet tehnyt ihan oikein kun olet kehottanut tyttöystävääsi menemään juttelemaan jollekin aikuiselle tai ulkopuoliselle. Mutta toista ei voi pakottaa, joten et voi oikein tehdä muuta.
Minkälaiset välit sinulla on tyttöystäväsi vanhempiin tai muihin perheenjäseniin? Voisitko ottaa asian puheeksi heidän kanssa.
Jos kokee syvää masennusta ja ahdistusta, on tosi vaikea ottaa apua vastaan ja myöntää omaa ongelmaansa. Sitä vain toivoisi, että toinen suostuisi puhumaan ongelmastaan, mutta valitettavasti ulkopuolisena on hirveän vaikea auttaa.
Paljon tsemppiä vaikean tilanteen keskellä! Älä ota liikaa murhetta itsellesi. Ymmärrän, että läheisen ihmisen tilanne huolestuttaa, mutta sinun pitää huolehtia myös omasta jaksamisestasi.
Voimia!
Kata, verkk@ri
Mun mielestä et oikeestaan voi tehdä mitään muuta kun et oot sen tukena ja kuuntelet jos se haluaa puhua
