Olen lukioon menevä tyttö ja olen huomannut, että en pidä ulkonäöstäni. [osa tekstistä poistettu] en ole tyytyväinen vartalooni. Joka päivä ajattelen, että reiteni ovat paksut ja vatsani ympärillä on turhan paljon löysää. Ja olenko minä kaunis? Perheeni mielestä kyllä, mutta itse en ole siitä niin vakuuttunut. Haluaisin olla muuta kuin olen, se on ongelmani ja haluan päästä siitä todella eroon! Kadehdin monia ihmisiä: heidän vartaloitaan, kauniita kasvoja hammashymyä, hoikkia jalkoja, vaatteita… En yksinkertaisesti kykene keskittymään vain omaan ulkonäkööni ja unohtamaan kaikki ympärillä liikkuvat kauneusihanteeni. Haluan olla iloinen ja tyytyväinen omaan itseeni ja saavuttaa kunnollisen itseluottamuksen!
Olen myös huomannut äskettäin, että ahdistun suuressa ihmisjoukossa (esim. suurissa sukujuhlissa vaikka en olisikaan juhlien ”juhlakalu”) ja en uskalla katsoa poikia silmiin, sillä pelkään heidän haukkuvan ulkonäköäni. En osaa myöskään puhua poikien kanssa luontevasti vaikka itselläni on isoveli. Ja kun joku poika juttelee minulle, ajattelen, että hän saattaa pitää minusta. Haluan päästä siitäkin eroon, mutta miten? Haluan olla jälleen oma ihana itseni ja tyytyväinen itseeni ja uskoa itseeni, ilman, että itse koko ajan murskaan itseäni liialla ajattelulla!
Olenko aivan mahdoton tapaus?
