Käyn siis 5 luokkaa. Olen ollut aina vähän ulkopuolinen koulussa. Mutta nyt, kesän aikana jokin muuttui. Jään kokoajan ulkopuoliseksi ja esim yksi ”kaveriporukastamme” välttelee minua kaikki kaikessa eikä edes puhu minulle. Koulua on ollut vasta pari päivää mutta olen jo itkenyt tämän takia. Mitä teen. En halua että koulu jatkuu sillei että minulla on vain 1 kaveri jolle jutella ja jonka kanssa olla. Tullemme varmaan siksi toimeen että olemme molemmat ulkopuolisia.
Kaipaisin apuanne. En uskalla puhua tästä edes äidilleni
Olen itsekin kokenut ulkopuoliseksi jäämistä, joten tunnen asian aikaa hyvinkin, vaikka tällöin olinkin hirveän ujo. Yritä vain huutaa hänelle ja seurata tätä, niin ehkä saat tilaisuuden kysyä, miksi hän sinua välttelee tai miksei hän puhu sinulle. Toki voit yrittää soittaakin hänelle, vaikka on todennäköistä että hän ei vastaa. Rohkeasti vaan. Kerro myös rohkeasti äidillesi, sillä tavalla tilanne saattaa helpottua ja paremmin selvitä. Rohkeasti vaan etsimään uusia kavereita!
Moi!
Mulla oli seiskalla, eli viime vuonna, sama tilanne. Olin koko ajan yksin ja ainut ystäväni asui kaukana minusta. Itkin usein iltaisin, koska pelkäsin seuraavaa päivää. Pelkäsin että minua aletaan kiusaamaan, koska kuljin kaikkialla yksin, olin hiljainen ja outo. Olin myös todella surullinen, kun en voinut puhua asiasta kenellekään. Äitini luuli että pärjään koulussa hyvin ja rttä minulla olisi ystäviä, kun olin aina niin iloinen kotona. Tai siis siltä se näytti ulkoa. Sisälläni, sydämeni oli pirstaleina. Saatoin silloin tällöin kuulla kun entiset kaverit kuiskuttelivat jotain katsoen minuun kävellesäni ohi. (Hups tulipas paljon mun asioita xd)
Kun siirryin kasille muutama viikko sitten, tajusin, että minun täytyy vain olla rohkea. Eikä kavereita tarvi saada samalta luokalta, tai edes samasta koulusta. Osallistuin heti ekana päivänä valkuvauskurssille, josta sain heti uuden kaverin. Eihän me mitään bestiksiä olla, mutta ihan moikataan käytävillä kun tullaan vastaan, jutellaan ja muuta sellaista. On sekin parempi kuin ei mitään.
Tällä aiis yritin kertoa, että voisit vaikka osallistua uusiin harrastuksiin tai kerhoihin, joista voisit saada ystäviä. Ehkä sielläkin olisi joku yksinäinen, joka kaipaa ystävää? Onko teidän koulullanne mitään kerhoja, joista olisit kiinnostunut? Rohkaisen menemään mukaan!
Toivon, että tämä auttoi edes jotenkin.
P.S, jos uskallat, voisithan vaikka puhua koulusi terveydenhoitajalle, opettajalle tai kuraattorille?
