Harrastin 6 vuotta jalkapalloa ihanassa joukkueessa jossa oli myös paras ystäväni. Olen aina halunnu olla futari.
Jossain vaiheessa kuitenkin se jengi alko muuttua, muodostu yks insideporukka jonne oli vaikee päästä mukaan, ja loput oli ulkopuolisia joita tuijoteltiin ilkeesti jne.. Mä kuuluin siihen. Mut jotenki puolen vuoden aikana mut ja mun paras ystävä suljettiin sen ulkopuolelle, harkoissa ei enää ollu kiva käydä, yhteishenki kokonaan poissa. Tuntu että mua inhotaan. Kun mun paras ystävä vielä pamautti että se lopettaa futiksen, niin en voinu muuta kuin että mun oli pakko lopettaa kans.
Nyt siitä on vuos. Sen vuoden aikana oon ehtiny harrastaa vaikka mitä, mut mikään ei oo ollu se ”oma juttu” niinku futis. Ja nyt, oon tajunnu et mun on pakko voida alottaa se uudestaan. En enää kestä. Mun UNELMA on olla futiksenpelaaja, ja on ollu kohta 8 vuotta. Alottaminen olis helppoa, ja kaikki on vaan musta kiinni. Mut tiedän, kuinka tiiviiks se porukka on mun lähdettyäkin viel menny, ja jos nyt aloittaisin uudestaan, olisin TODELLA ulkopuolinen, yksin harkoissa jne. En tiedä mitä tehdä? :( tää kuulostaa ehkä helpolta teijän korviin, mut se ei ole. Oon ihan poikki täst ajattelemisesta ja kaikesta! Auttakaa! :(
Onko mahollista että saisit jonkun sun kaverin suostuteltua mukaan aloittamaan sun kanssa niin ettet olisi ihan yksin? :)
Moi.
Voin kuvitella, että tilanne on sinulle hyvin vaikea. Jos unelmasi on olla futari, sitä kannattaa seurata. Onko futisporukkaan mitään mahdollisuutta päästä ”sisään”, tai olisiko lähelläsi jotain toista porukkaa, jossa voisit pelata? Tai ottaisiko porukka sinut sisään uudelleen, kunhan olisit ensin pelannut jonkin aikaa? Ulkopuolisuus on ymmärrettävä pelko ja se on tosi raskasta, mutta unelmia ei kannata hylätä helpolla. Pystyisitkö puhumaan asiasta esim. terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa, tai onko futisporukkaan liittyen ketään ihmistä (kuten valmentaja) jonka kanssa voisit puhua?
Tsemppiä sulle! :)
