Huomenta/päivää/iltaa/mitä tahansa.
En ala (toivottavasti) ylistämään itseäni taikka ketään muuta missään nimessä mutta nyt on pakko kertoa hieman tarinaa. Vielä noin 7 vuotta sitten muistan kun olin ihan pohjalla todella vakavien koulukiusaamisongelmien takia sekä ei kotonakaan koskaan mennyt kovin hyvin lähinnä isäni takia. Muutaman kerran olin valmis lopettamaan kaiken tuskan, mutta ihan mahtavalla tavalla muutamat läheiset henkilöt sekä yksi kaveri oli aina tukena. Pikkuhiljaa elämä alkoi kehittymään askel askeleelta, yläaste loppui ja heti alkoi kaikki näyttämään jo paremmalta.
Nykyään tilanne on ihan eri kuin esimerkiksi tuolloin 6 vuotta sitten vielä vuonna 2017. Olen työssä mistä olen unelmoinut lapsesta asti eikä tällä hetkellä muutenkaan kovin huonosti mene. Traumat painaa aina välillä mieltä, joskus ihan kunnollakin, ne tuskin poistuvat koskaan mutta hei, täällä mennään yhä.
Miksi tätä kirjoitan, no nyt kun minulla alkaa ikävuosissa se 20 lähestymään kohta, niin uskallan väittää että voin olla nuoremmille apuna ainakin jollain tasolla tätä kautta, heille jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä aikoinaan. Sen haluan vain sanoa että uskokaa itseenne. Koskaan ei saa antaa periksi, olet mahtava sellaisena kuin olet. Älä anna muiden muuttaa sitä mitä sinä olet vaan ole oma itsesi. Minua yritettiin aikoinaan muuttaa väkisin muiden koulu”kavereiden” toimesta jossa he tavallaan onnistuivat, ainakin muiden silmissä. Älkää muuttako väkisin itseänne sellaisiksi joita ette ole vain sen takia että saisitte kiusaajienne huomion. Kääntykää näissä asioissa rohkeasti koulun henkilökunnan puoleen, nämä asiat otetaan aina vakavasti.
Eipä minulla muuta, mukavaa joulunodotusta pikkuhiljaa terveisin joulupukki 🎅
