En oikeen tiiä mihin osioon tän laittaisin mut tää on ahdistanu mua lähiaikoina nyt tosi paljon.
Mun äiti ja isoveli uskoo Jumalaan, ja kun olin pieni nii me puhuttiin siitä joskus. Sit mun äiti sairastu eikä olla juteltu näistä asioista. Nyt mua ahdistaa ja vähän pelottaa kaikki uskontoon liittyvät asiat. En tiiä enää mihin uskon vai uskonko mihinkään.
Mun kaveri on helluntalainen ja nykyään se lähettää joka päivä jotain tiktokkeja uskontoon ja esim tuomiopäivään liittyen, enkä viitti sanoo sille et se ahdistaa mua koska en haluu kuulostaa töykeeltä. Mut oon vaan niin hukassa ja pelkään et uskon vääriin asioihin ja sit joudun Helvettiin ku kuolen tai jotain.
En oo ennen ajatellu näitä asioita näin isosti ja tää varmaan kuulostaa tosi tyhmältä, mut se vaan on mulle iso asia just nyt. Yliajattelen liikaa kaikkee uskontoja, tuomiopäivää ja ylipäätänsä maailmanloppua, ja voi olla et tää kaikki on vaan mun päässä mut se vaan ahdistaa.
En tiiä mihin ees haluun uskoa
Luin sun viestin, mutta en osaa auttaa, joten ihan super mega giga paljon tsemppii!! Toivottavasti joku muu osaa auttaa! T: 13v tyttö
Usko ei ole mikään suorite, vaan sitä, mitä oikeasti pitää totuutena. Minä itse uskon siihen, että Jeesus on kuollut puolestamme ja Häneen uskoen vältämme kadotuksen. Usko antaa ainakin minulle paljon. Suosittelen lämpimästi Jumalaan tutustumista kaikille. Hän kutsuu jokaista luokseen. Uskoon ei pitäisi liittyä pelkoa (lukuun ottamatta Jumalan pelkoa, jonka ainakin itse ymmärrän Jumalan kunnioituksena ja ymmärryksenä siitä, että Jumalalla on valta toimia, miten Hän tahtoo. Kuitenkin samalla luottaen siihen, ettei yksikään, joka Häneen uskoo joudu kadotukseen, vaan saa iänkaikkisen elämän.) Kristinuskoon liittyy olennaisesti käsitys siitä, että he, jotka eivät ota vastaan Jeesusta, eivät ota myöskään vastaan Hänen voittoaan kuolemasta. Kuitenkin kaikessa tässä on kyse meidän kristittyjen uskosta. Samoin kuin uskomme Jumalan antaneen ihmiselle vapauden valita uskooko vai ei, on myös meidän annettava ihmisten tehdä kyseinen valinta. Joten riippumatta siitä uskotko paljon, vähän tai et ollenkaan, ei ole mielestäni kaveriltasi ollenkaan fiksua tyrkyttää väkisin uskoa. Voisitko kaikesta huolimata keskustella hänen kanssaan asiasta? Ei asian esilleottaminen ole noloa. Ja onhan sekin mahdollista, ettei kaverisi ole tajunnut aiheuttavansa sinulle ahdistusta.
Mutta mitä tulee uskontoon, tuomiopäivään ja maailmanloppuun niin on täysin ymmärrettävää ajatella niitä. Ja on täysin ymmärrettävää, että ne aiheet voivat ahdistaa — emmehän tiedä, mitä silloin tapahtuu. Mutta ainakin omalla kohdallani usko on antanut todella vankan käsityksen tulevasta. Ja voin täten nukkua yöni täysin rauhassa tietäen, että Herra on minun Paimeneni, joka pitää minusta huolen.
