(Tämä on parempi versio aiemmin kirjoittamastani viestistä)
Tarvitsisin kuunteliaa, ja minulla on tekemisen puutetta, joten kirjoittelisin taas tänne. Olen pahoillani jos aiheutan ärtymystä kenellekään.
Mistä aloitetaan? Kaikki on vain isoa sotkua.
Ensiksi perhe, sehän on pahin ja tärkein, hah.
Äidilläni on toinen mies. Hän on uskoton hänen ja isäni avoliittoon. Jo kun olin pieni, he riitelivät repivästi. Nyt he eivät enää riitele. He eivät puhu edes toisilleen. Talossa on kireä ilmapiiri, kun molemmat vanhemmat ovat kotona. En saa kertoa äidilleni että isäni on paljastanut hänet. Isäni on sairas, hänellä on liuta kamalia tauteja, ja luulen että hänen aikansa alkaa olemaan lopuillaan. Molemmatkin puhuvat pahaa toisistaan selkänsä takana. Se on kamalaa, enkä pysty tekemään asialle mitään.
Sitten, ihmissuhteet…(.-.)
En pysty pitämään ystäväsuhteita kauan.
Minä jään heidän siksi etäiseksi ystäväkseen, josta tiedät vain pari asiaa. En oikein pidä yhteyttä ”ystäviini” joista toinen on hitaasti poistumassa elämästäni, ja toinen on juuri ja juuri ystävätasolla. En yksinkertaisesti pysty pitämään ystävyyssuhteita. Kukaan ei näyttäisi ymmärtävän minua oikein.
Minä en luota melkein kenenkään.
Muuta..hm.
Piilottelen kuka minä olen, osallisesti.
Laitan tunteitani pulloon.
En joskus ymmärrä muita ihmisiä.
Ok, siinä kaikki, mööp myyp.
Ok toinen osa, ylläpitäjien ylityöllistämiseksi.
Minulla on sellainen ”asenne”, jos joku antaa minulle kehun, hän valehtelee. Hän ihan varmasti valehtelee. Hän on petturi, eikä häneen ei voi, ei saa luottaa. Jos hän tarjoaa apua, hän on petturi. Olen taakaksi muille ihmisille. En puhu heille, kukaan ei ymmärrä minua oikein. En ymmärrä heitä. Ovatko he hulluja, vai olenko minä? Miksi aloittaisin, kun se kuitenkin menee pieleen? Miksi he puhuvat minulle? Miksi he ovat niin äänekkäitä, niin outoja, niin energisiä? Miksi he näyttävät tunteitaan niin voimakkaasti, kun se on idioottimaista? Miksi he haluavat muita ihmisiä lähelleen? Miksi he haluavat aina vain lisää huomiota? Miksi he tulevat kuplaani?
Miksi he haluavat aina vain uusia ystäviä?
Miksi he tulevat lähelleni? Eivätkö he tajua?
Tämä ei ole enää introverttisyyttä, ei.
Olen tulossa hulluksi.
Äh, eikö tätä haluta laittaa päivystäjän vastattavaksi sieltä moderoinnin puolelta vai mikä on?
Mutta kuitenkin, käsittelet hyvin vaikeita asioita, joita olet pitänyt oman pääsi sisällä niin kauan, että ne ovat alkaneet vaikuttaa jo siihen, miten ajattelet maailmasta ja muista ihmisistä. Ja ennen kaikkea, itsestäsi. Se on kaikin mahdollisin tavoin huolestuttavaa. Se, että sinulla ei ole ketään, kenelle puhua, on huolestuttavaa.
Tiedän, ettet niin välitä kuulla juuri tätä, mutta et sinä ole hullu! Sinä olet mahtava tyyppi, ja jos joku haluaa auttaa sinua tai kehua sinua, se ei ole merkki siitä, että häneen ei voisi luottaa. Se on merkki siitä, että hän välittää. Kun uskot sen, kaikki muuttuu helpommaksi. Se ottaa oman aikansa, mutta onnistuminen on vapauttava kokemus!
Toivon todella, että voisit edes yrittää puhua jollekin. Ei sen tarvitse olla kukaan läheisimmästä lähipiiristäsi. Se voi olla vaikka terveydenhoitaja. Tai joku täältä nuortennetistä. Tarvitset ja ansaitset apua. Et ole missään nimessä mitenkään tiellä! Sinun ei kuulu kärsiä, eikä varsinkaan yksin.
Pidä huolta itsestäsi, olet arvokas!
Kiitos paljon, tuo auttoi.
(et varmaan nää tätä, mutta hällä väliä)
Voi, näen kyllä.
Kiva olla avuksi.
Pysy turvassa, oot ihana ihminen. ♡