Oon 14 vuotias poika joka viettää aikaa koneella.Äitin ja muun perheen mielestä mulla ei ole kavereita vaikka omasta mielestä on.
Mulla on paljon kavereita koulussa ja entisessä asuinkaupungissa mutta kun koulupäivä loppuu ja oon kotona niin sen jälkeen oon yksin.Mun kaverit varmaan olis mun kanssa jos kysyisin mutta jotenkin ei vaan tee mieli kysyä…eri kaupungissa asuvien kavereitten kanssa olisin mielellään mutta siellä olen kuin toisessa persoonassa…ystäväni siellä juovat ja polttavat sun muuta ja minä menen sitten heidän mukanaan juomaan jne…
Mutta nyt varsinaiseen asiaan.
Tänään kun oltiin syömässä niin normaaliin tapaan äitin kanssa syötiin kunnes se aloitti keskustelun…Haluaisitko uuden kaverin…hänen nimensä olisi Santeri (Nimi muutettu)…santerilla on elämässään vaikeaa…ongelmia perheessä ja hän on masentunut…”santeri” on siis 12vuotias poika jolla on vaikeaa…käy erityisluokkaa ja tuntee itsensä petetyksi…
Äiti oli kuullut ”santerista” töissä kun työkaveri oli tullut juttelemaan kuinka hänen poikansa on masentunut jne jne jne eikä hänellä ole kavereita…ja lupautunut kysymään MINUA hänen ystäväkseen…”santeri” on pettynyt elämäänsä jo useasti ja äiti haluaisi MINUN olevan pelastava enkeli….
Mitä siis tehdä?
Minulla taas menee hyvin koulussa mutta elän jonkin sortin kaksoiselämää….
Aapuuva
Ole pelastava enkeli :D no ei mut, voit yrittää auttaa sitä, koska jos se oikeesti paljastuu hyväks tyypiks nii sit teist voi tulla hyvii frendei ja sen maailma pelastuu. Jos et halua olla sen kaveri, mutta haluat auttaa, sit on vaikeampi juttu ;< MUTTA Auta joka tapauksessa, koska tiedän miltä tuntuu olla yksinäinen masentunut jne..
Ole pelastava enkeli :D no ei mut, voit yrittää auttaa sitä, koska jos se oikeesti paljastuu hyväks tyypiks nii sit teist voi tulla hyvii frendei ja sen maailma pelastuu. Jos et halua olla sen kaveri, mutta haluat auttaa, sit on vaikeampi juttu ;< MUTTA Auta joka tapauksessa, koska tiedän miltä tuntuu olla yksinäinen masentunut jne..
