Vaarallinen kiusaaja?

Moi!

Minua pelottaa mennä kouluun, koska mahdollisesti väkivaltainen kiusaajani on tullut takaisin. Hän siis oli kaverini vielä alkusyksyllä, mutta sitten tajusin, ettei niin ehkä kannatakaan olla. Kiusaaja (olkoon nyt vaikka Nelli, nimi muutettu) pomotteli, yritti esim. saada minua varastamaan isäni tupakoita itselleen. Tunnen tämän Nellin jo ala-asteelta. Silloin oltiin noin vuosi samalla pienluokalla ja kavereita, vaikka välillä riideltiinkin. Olen siis nyt yläasteella ja Nelli on eri pienluokalla kuin minä, mutta meillä on yhteisiä valinnaisia kuvis ja valinnainen kieli. Tutustuttiin tämän vuoden elokuussa uudestaan, ja siitähän se koko ***** alkoi. Aluksi meni ihan hyvin, mutta pomottelua en totellut.

Sitten Nellin menneisyydestä alkoi paljastua huolestuttavia asioita. [osa viestistä poistettu] Nelli sai sitten päähänsä, että tämä M [Osa tekstistä poistettu.] levittelee hänestä ”ilkeitä juoruja”. Eihän tällaisella käytöksellä ja mm. muiden salakuvaamisella muuten voi saada ****pään mainetta?!?

Kerran sitten olin kävelemässä koulun käytävällä Nellin ja parin kolmen muun kaverin kanssa. Vastaan tuli eräs opettaja, ja Nelli ikään kuin kehui [Osa tekstistä poistettu.] kyseistä opettajaa edeltävän lukuvuoden aikana (joka siis oli ihan yläasteella). Kaverit olivat sitä mieltä, että tällaiset ovat ”vanhoja juttuja”, eikä niiden ”anneta tulla ystävyyden väliin”. Kyllähän ihmiset voi muuttua, mutta ei näin vakavia asioita sovi unohtaa.

No, sitten erään viikon kuvistunnilla oli sijainen. Olin jo väsynyt, ja mielestäni sijainen oli ärsyttävä ja töykeä eikä ollenkaan kannustava; hän esimerkiksi tuli melkeinpä kädestä pitäen ohjeistamaan ”miten vesivärejä EI AINAKAAN pestä”. Ja voi ei, minä tunari kun olin pessyt ne ihan väärin. Sanoin sitten Nellille ja tämän kaverilla Alisalle (nimi muutettu) tästä sijaisesta pikkuisen ikävästi (ja kyllä muuten hävettää ja kaduttaa). No Nellihän ilmeisesti näki hyvän tilaisuuden kostaa tottelemattomuuteni: hän huusi sijaiselle ja siinä sivussa myös koko valinnaisaineryhmälle, mitä olin sanonut. Paniikissa kiistin kaiken, mutta Nelli se vaan jaksoi inttää. Kysyin sitten muilta pitkässä pöydässä istuneilta, että kuulitteko minun sanoneen näin. Eivät olleet kuulleet, olin nimittäin suputtanut asiani. Alisakin kiisti minun sanoneen mitään. Asia oli sillä selvä – sijaiselle.

Minua hävetti. Tiesin, ettei kukaan uskoisi minua. Ilmoitinkin lähteväni vessaan. Lähdinkin – en kuitenkaan jostain syystä lähimpään, vaan F-siiven (nimi muutettu, taas), jossa luokkani on, vessaan. Itkin vessassa häpeissäni n. 10 minuuttia, kun havahduin Nellin ääneen. Siellä oli kuulemma PUOLI LUOKKAA etsimässä minua, ja jos ei kohta tärppäisi, apuun kutsuttaisiin POLIISIT. Nyt kun miettii, niin olisi pitänyt sanoa, että ”no niin, käyhän sitten kertomassa sille sijaiselle, että Vili (eli siis minä, nimi muutettu) on löytynyt, tule takaisin sen kanssa ja voin poistua vessasta sitten, kun kuulen sen sijaisen äänen sanovan, että ollaan etsitty sua”. Olin kumminkin jonkinlaisessa paniikin tapaisessa tilassa, ja ajattelin, ettei poliisia viitsi turhaan vaivata. Niinpä tulin vessasta ulos, mutta kysyin kumminkin heti, miksi Nellin piti kertoa siitä sanomisesta sille sijaiselle ja vielä koko ryhmän kuullen. Tuli kuulemma ”paha mieli” sen sijaisen puolesta – sinänsä mielenkiintoista, kun nimenomaan Nelli on aina puhumassa ****** muista selän takana. Sitten se ilmoitti, että ”sun on nyt tultuva takas sinne luokkaan”. Sanoin hädissäni, etten halua. Ei ollut kuulemma haluamisesta kiinni – oli pakko.

No, välkkä alkoi ja pääsin kertomaan asiasta yhdelle opettajalleni ja sitä kautta luokanvalvojalleni. Selvittelyn jälkeen kerroin tapauksesta kavereille – rehellisesti. Sen olisi voinut tehdä Nellikin. Vaan ei. Sen sijaan mun kavereilla oli tapahtumista sellainen ”tieto”, että mä olisin [Osa tekstistä poistettu.] Nelliä. Valvontakameroista asia ei selvinnyt, sillä riitatilanne tapahtui katvealueella, eli luokkien ovien lähellä, jonne olin paennut Nelliä. Onnekseni eräs luokkakaverini oli opiskelemassa käytävässä ja hän kertoi, mitä oli nähnyt: en ollut [Osa tekstistä poistettu.] Nelliä. Kaverit kyllä uskoivat minua, paitsi Nellin läheinen ystävä Meri (nimi muutettu), joka jäi empimään. Lienee Merikin myöhemmin tajunnut, että en minä ketään [Osa tekstistä poistettu.] kuin ehkä kevyesti itsepuolustuksena. Nelliltä kiellettiin pääsy F-siipeen.

Kului yli viikko, ja Nelli luuli olevansa kaverini. Vaan ei ollut. Ja oikeat kaverini jatkoivat Nellin kanssa hengailua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kerran sitten näin Nellin ja kavereideni pyörivän porukkana lähellä F-siiven rajaa E-siivessä (nimi muutettu). Katselin porukkaa, sillä silmällä, että mikäli Nelli lähtisi, menisin mukaan. Äkkiä Nelli tuli luokseni kysymään, miksi ”tuijotan” häntä. Muu porukka tuli mukana ”yleisöksi” kiistalle. Ajattelin, että jos perääntyisin, se olisi voitto Nellille. Sitten kiistin, että olisin tuijottanut ketään. Äkkiä iso poikaporukka tuli katsomaan. Siinä porukassa oli mukana pari tuttuani. Pelkäsin, että nyt alkaa tappeluun yllytys. Ei alkanut. Pojat tulivat kysymään, että kiusataanko minua. Vastasin, että kyllä kiusataan, mutta vain yksi porukasta kiusaa. ”Kuka?”, kuului seuraava kysymys. En suostunut kertomaan, sillä Nelli olisi saattanut hyvinkin [Osa tekstistä poistettu.] ja minun syyksihän se olisi lopulta valunut. Tilanne raukesi välitunnin loppuessa.

Me kohdattiin ulko-ovilla päivän päätteeksi. Kas tässäpä meidän vuoropuhelu (olin siis laittamassa kenkiä):
Nelli: Mee pois!
Minä: Kyllä saa, Suomi on vapaa maa!
Nelli: Ei sulle!
Minä: Haista *****!
Nelli: Niin haistanki ku oot siinä!
Minä: Haluutko syytteen?
Myönnetään, meni vähän lapselliseksi ja tyhmäksi kinaksi, mutta Nelli aloitti.

Meri pyysi, että antaisin Nellille ”toisen tilaisuuden”, sillä se oli ”muuttunut”. Nellipä osoitti kuvistunnilla, ettei ole. Olin keskittyneenä savityöni kimpussa, kun tunsin jotain ylimääräistä korvassani. Nelli oli ottanut jostain ja härkkinyt minua sillä korvaan ihan provosoimatta. Rupesin huutamaan, että ”opettaja, opettaja, Nelli kiusaa”. Opettaja tuli varastosta, ja minä selitin tapahtuneen sille opettajalle. Nelli sitten rupesi siinä *****ilemaan jotain. Siinä hetkessä meikäläinen viskasi savimöykyn lattiaan ja lähti vetämään. Kävin istumaan penkille käytävässä lähellä uloskäyntiä. Ohjaaja tuli ja sai maaniteltua minut takaisin luokkaan. Mulle oli järkätty oma tila, jossa saisin olla rauhassa. Pian Nelli tuli sinne. Ohjaajalle se sanoi käyvänsä etsimässä hiustenkuivainta työnsä kuivattamiseen. ”Mitä sä täällä teet?”, kysyin tilaan äkkiarvaamatta tulleelta Nelliltä. Saman se kysyi minulta ja lisäsi vettä myllyy haukkumalla minua luuseriksi. Vastasin siihen aika lapsellisti, että ”ite oot”. Nelli pisti paremmaksi: sen vastaus oli ”mutsis on”. Siinä menee raja: minun äitiäni EI HAUKUTA! Läksin lopputunniksi ja välkäksi kylille, mutta tulin seuraaville tunneille takaisin.

Sitten koitti syntymäpäiväni. Silloin oli taas kuvispäivä, viikon surkein päivä. Nellille oli nyt hommattu kuvikseen oma ohjaaja. Olin lähistöllä, kun Nelli kysyi ohjaajalta kysymyksen näyttäen tarvikelaatikossa ollutta haarukkaa: [osa viestistä poistettu] Ja ohjaaja vain hyssytteli! ”Anteeksi mitä sanoit?”, oli oma reaktioni tuohon kysymykseen. Nelli meni aika hiljaiseksi. ”Kiitos muuten että pilasit mun syntymäpäivän”, jatkoin. Nellin vastaus oli: ”Täytit varmaan neljä”. Sanailu piti lopettaa sopivalla servauksella. Siihen kohtaan kävi ”ite et taida olla vielä ees täyttänyt”. Sen sitten paremman puutteessa käytin.

Tunnilta lähtiessä lähdin Nellin ja ohjaajan perästä samaan suuntaan, sillä minulla oli oppilaskunnan hallituksen kokous. Tavallisesti lähtisin eri suuntaan, mutta kyllä Nellin pitäisi tietää, että se kokous on aika usein kuvistuntien jälkeisellä välkällä. Sitä paitsi minullahan on oikeus vaikka istua Nellin luokan ovella kaikki välkät, vaikken sitä teekään. No Nellihän rupesi KUVAAMAAN minua. Itse se oli väittänyt esittäneensä ärsyttääkseen. Kukaan ei kai edes tarkistanut sen galleriaa! Aloin raivota Nellille keskellä käytävää. Selitin siitä, että olen menossa kokoukseen, ja Nelli se vaan kuvaa. Koko käytävä raikui.

Seuraavana päivänä Nelli olu sanonut oman luokkansa ohjaajalle (eri kuin tämä hyssyttelijätyyppi), että olisin levitellyt WhatsAppissa sellaista tietoa, että Nelli olisi [osa viestistä poistettu]. Sehän taas ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Sellaista ei tapahtunut, enkä minä sellaista huhua ole levitellyt. Puhelin meni silti tarkastukseen.

Nelli onneksi ymmärrettiin ottaa – no, paikkaan, josta saa apua. Nyt se on palannut. Olen ollut pois koulusta sen takia, ja viimeisimpänä näin unta, jossa Nelli [Osa tekstistä poistettu.] minua kuvistunnilla. Pelkään mennä kouluun, eikä sitä helpota tämän Nellin taustojen tietäminen.

Onko muilla täällä kokemuksia vastaavasta tai muita vinkkejä? Kiitos jo etukäteen mahdollisesta vastauksesta ja siitä, että jaksoit lukea!