vääristynyt kuva ja kokemus seksuaalisuudesta

Toivon saavani täältä apua tai jonkinlaista vertaistukea. Ehkä ajatuksia muilta tai tsemppiä.

Murrosikäni alkoi aika nuorena, noin 10 vuoden kieppeillä ja kehityin muita kavereitani nopeammin. En koe, että olisin tuohon aikaan ollut kovin seksuaalinen (minulla ei ollut mielenkiintoa seksiin, en ollut koskaan itsetyydyttänyt yms.), mutta esimerkiksi kouluympäristöni tuotti minulle ”seksuaalisuuden paineita”. Luokkakaverini pitivät sitä hauskana vitsinä, kun he kommentoivat kehoani seksuaalissävytteisesti. Aloin saamana vanhemmilta miehiltä kehuja vartalooni ja kehittymistahtiini liittyen ja jopa lähestymisyrityksiä seksuaalisessa mielessä. Täten aloin itsekin kiinnostumaan seksuaalisuudesta ja seksistä.

[osa viestistä poistettu] Itsetuntoni oli tuohon aikaan todella huono, koska minua koulukiusattiin ja kavereita ei ollut kuin yksi. Tämän takia minulla oli kokoajan riski juurikin tämmöiselle hyväksikäytölle, koska olin valmis ottamaan kaiken huomion muilta vastaan. Koin, että jos esimerkiksi vanhemmat miehet kehuvat minua ja haluavat seksiä kanssani, se on hieno asia ja olen haluttu. Se teki minut iloiseksi.

Myöhemmällä iällä kun aloin seurustelemaan, ajattelin, että seksi on elintärkeä asia parisuhteessa ja että minun on oltava hyvinkin seksuaalinen ja halukas, että kumppanini pitää minua viehättävänä ja hyvänä tyttöystävänä. Tämä ajatusmaailma oli minulle täysi totuus edellisten kokemusteni takia. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti, että seksi ei anna minulle sitä ”tajunnan räjäyttävää nautintoa”, mistä olin kuullut. Seksi minulle oli toisen osapuolen miellyttämistä, josta minä sain nautintoa. Sain nautintoa, kun tiesin olevani haluttu. Muuten seksi ei ollut minulle nautinnollista.
Sama kaava jatkui erottuani 16-vuotiaana tuosta ensimmäisestä suhteestani. Aloin jo tuossa iässä harrastamaan paljon irtosuhteita ja yhden illan juttuja, koska halusin tuntea itseni halutuksi ja rakastetuksi. Ilman miesten huomiota en ollut mitään. Syvä itseinho ja huono itsetunto vaikuttivat maailmankatsomukseeni ja olin täysin sitä mieltä, että minun täytyy olla yliseksuaalinen ja alistuva miehiä kohtaan, että kukaan voi ikinä rakastaa minua.

Olen pian 18-vuotias ja olen kasvanut hurjasti henkisellä tasolla. Olen käynyt monet eri terapiat ja olen pystynyt käsittelemään ja ymmärtämään asioita uudelta näkökulmalta. Itsetuntoni on paljon parempi ja minulla on itsearvoa. Mutta vieläkin, kun takana on muutama seurustelusuhde ja paljon seksikumppaneita, en koe, että pystyn nauttimaan seksistä. Seurustelen tällä hetkellä aivan ihanan ihmisen kanssa, joka arvostaa minua ihmisenä, eikä pidä seksiä ydintärkeänä asiana. Hän ymmärtää taustani ja haluaa tukea minua asian suhteen. Silti en pysty täysin avautumaan hänelle kokemuksistani seksiä kohtaan ja yhä koen, että tärkein asia seksissä on toisen ihmisen nautinto.

En usko, että voin koskaan nauttia seksistä täysin. Olen miettinyt, olenko aseksuaali, mutta toisaalta en usko sen olevan oikea termi, koska ajatuksen tasolla minulle seksi on hyvä ja haluttava asia, mutta käytännössä en saa siitä nautintoa. Toisaalta pelkään myös menettäväni seksuaalisuuden elämästäni, koska en tiedä miten elämää eletään ilman sitä.
Löytyisikö tähän jotain apua? Vertaistukea? Jotain, joka voisi jollain tavalla samaistua? Toivottavasti tekstini ei ole liian sekava.