Tapasin netissä ulkomaalaisen henkilön, jonka kanssa aloin juttelemaan. Aluksi tuntui jännittävältä, mutta jonkin ajan päästä viestittely alkoi stressaamaan eikä se enää tuntunut mukavalta. Eräänä päivänä koin väärinymmärryksen ja ignoorasin häntä jonkin aikaa. Muutaman päivän päästä kirjoitin parhaani mukaan, etten enää halunnut keskustella. Selitin sen johtuneen väärinymmärryksestä, koska se tuntui oikealta tilanteessa, mutta myöhemmin tajusin vian olleen minussa. Kerroin uudestaan syyn olleen minä.
Tästä lähtien olen tuntenut suurta syyllisyydentunnetta ja surua, vaikka keskustelimme vain muutaman kuukauden emmekä edes tunteneet toisiamme kunnolla.
Mielessä liikkuu koko ajan ajatuksia kuten ”entä, jos loukkasit häntä”, ”kadutko tätä” yms.
Vaikka kaiken yritän, en tunne minkään auttavan ylipääsyssä.
Moikka, mulle on kans käyny vähän niinku noin. Tosin tapasin henkilön livenä ja se on suomalainen. Kuitenki mä pidin noin vuoden tauon juttelusta, koska kyseinen henkilö ei alottanu aktiivisesti keskusteluja ja päätös oli sillä hetkellä hyvä. Arvostan, et kerroit, ettet halunnu jutella sen henkilön kanssa. Eikä sulla tarvi tuntee siitä syyllisyyttä, että huolehdit itsestäsi. Et oo tälle henkilölle mitään velkaa. Muista, että ihmissuhteita tulee ja menee. Ne ihmiset menee jotka on mennäkseen. Kannattaa miettii, miltä itestä tuntuu ja jos ei tunnu hyvältä niin sitte sanoo rehellisesti. Ja asiat voi sanoa ihan toisen huomioiden ja ystävällisesti. Kun asian on sanonu kohteliaasti tai omaa hyvinvointia suojellu, ei toisella ole aihetta loukkaantua, etkä ole vastuussa toisen tunteista. Kaikkea hyvää sulle ja anna omien tunteiden kans olla vaan, älä estä niitä!!
Hymyjä :))!!
