Tapasin tossa syksyllä netissä yhen tytön ja me sit tutustuttiin. Me ollaan juteltu joka päivä, ja siitä on tullu hetki hetkeltä aina vaan tärkeempi mulle. Me tavattiin helmikuussa, eli ollaan tavattu vaan kerran. Mut pian sen jälkeen huomasin et oon ihastunu siihen tosi vakavasti. Se on auttanu mua aina ku mulla on ollu paha olla, vaikka se on ite sisältä ihan palasina. Tunnen itteni ihan hyödyttömäks ku en osaa auttaa sitä mitenkään. Se sai mut lopettamaan viiltelyn ja muutenkin aina helpottaa mun oloo. Aattelen sitä koko ajan, mut se vaan sattuu muhun, koska tiiän etten voi saada sitä. Se on mua 2 vuotta vanhempi ja ihan erilainen kun mä. Mut nyt tää on menny koko juttu huonompaan suuntaan, ja sillä on aikeissa häipyy mun elämästä koska se ei haluu satuttaa mua ja sekottaa mua enempää sen elämään. Mä oon pelänny tätä jo jonkin aikaa, ja tiiän etten kestä sen menettämistä. Siit on tullu mulle tärkein ihminen ja se on ainoo joka on ymmärtäny mua. Nyt must tuntuu niin pahalta [osa tekstistä poistettu]. En tiiä mitä muutakaan voin tehä, koska en voi kuvitella eläväni ilman sitä. Help?
/ tiiän, sekavaa, yrittäkää ymmärtää.. D:
Todella surullista kuulla, että asiat on menny tollaseen jamaan:( Mutta joskus on parempi päästää irti, joskus pitää tajuta milloin niin on parempi. En toki sano, että niin olisi välttämättä tossa teidän tilanteessa, mutta jos se tyttö on tuota mieltä.. ja jos suhun sattuu pajon.. Joskus voi olla parempi vaan päästää irti ja yrittää unohtaa, vaikka se tekisi kipeää. Jatkamalla tuota rataa, te vaan satutatte itseänne ja toisianne yhä enemmän ja enemmän. Jos tiedät itsekin, ettet voi saada tyttöä, ei ehkä kannata antaa asioiden mennä tuon pidemmälle, se sattuu nimittäin sitten vielä enemmän. Mutta voihan sitä yrittää toki myös korjata tilannetta jollain keinoin, voisit puhua tytölle, ja kertoo kuinka paljon se sulle merkitsee ja kuinka se on suhun vaikuttanut, ja noista sun syvemmistäkin tunteista. Ja jos saisitte puhuttua,voisit yrittää auttaa vuorostasi sitä, esim. pelkästään kuuntelemalla,sekin voi usein auttaa.
Olisiko täysin turhanpäiväinen ehdotus, että puhuisit asioistasi ja tuntemuksistasi ja pahasta olostasi jollekin ammattiauttajalle? Voisit kertoa esim. ensin terkkarille ja kuraattorille, ja sitä kautta pääsisit taatusti jonnekin puhumaan. Se voisi tosissaan auttaa.
Tärkeän ja rakkaan ihmisen menettäminen ja irti päästäminen on vaikeaa, se on aina. Mutta vaikuttaa siltä, että te vain satutatte noin itseänne. Puhu tytölle, puhukaa asioista kunnolla, puhukaa ne selväksi.
Voimia paljon, en tiedä oliko epäselvästä vastauksestani ollenkaan apua, toivottavasti jotain! Muista, ettet tee itsellesi mitään, elämä jatkuu, kävipä miten kävi, täällä maailmassa on ihmisiä jotka välittää sinusta!(:
