Vituttaako edes pikkasen että kaikki viat ja ongelmat mitä mulla on laitetaan murrosiän piikkiin? Ihan mun koko elämän, oon ollu tosi vihainen. [Osa tekstistä poistettu] Isää tässä voisi syyttää, vaikka rakastan häntä paljon. Oon perinyt mun koko persoonallinen isältä, ja sen mukana on tullut raivo ja ärsyyntyminen. Riidellään koko aika, ja se väsyttää. 50v mies väittää koko aika vastaan, ja kun mä vastaan samalla tavalla, saan vihaisen katseen ja huudot. Siinä kun rauhallisesti (passiivi agressiivisesti) vastaan, se suuttuu enemmän.
Tästä asiaan: Oon väkivaltainen. Sain mun viha hallinta ongelmat haltuun muutama vuosi sitten, mutta kotona suutun koko ajan. [Osa tekstistä poistettu]
Koulussa myös on ollut keskittymis ongelmia jo pari vuotta, ja vasta nyt mua uskotaan kun numerot laski pahasti. Oma mummu on yks tärkeimmistä ihmistä, ja taas kun eilen nousi tämä aiheeksi, hän sanoi hymy naamallaan että ei siinä ole mitään vikaa, ja että haluan vaan että mulla olis keskittymis ongelmia?? [Osa tekstistä poistettu]
Terapia ei auta. Mut laitetaan värittään jotain helvetin kuvia, ja vaan kerrotaan että ”ehei, ei ole totta. Ei sulla mitään ole! Oot vain teini!” Niinku turpa kiinni. Oon ollu tällänen koko elämäni, ja tuun olemaan jos ei kohta aleta mun sanojani uksomaan.
Hei!
Kiitos, kun kirjoitit ajatuksistasi ja tilanteestasi tänne. Ikävä kuulla, että sinua ei olla uskottu ja haasteet on laitettu vain murrosiän piikkiin. Väkivaltainen ja itsetuhoinen käytös sekä väkivaltaiset ajatukset ovat aina sellaisia asioita, jotka tulee ottaa tosissaan ja saada niihin apua.
Kirjoitit, että sait vihanhallintaongelmat haltuun muutama vuosi sitten, mutta kotona suutut koko ajan. Ikävä kuulla, että sinä ja isäsi riitelette koko ajan. Se on varmasti kuormittavaa ja väsyttävää. Oletko pystynyt rauhallisena hetkenä juttelemaan isäsi kanssa siitä, miltä jatkuva riitely sinusta tuntuu?
Keskittymisongelmiin on tärkeää saada tukea myös ja on hienoa, että nyt asia viimein otetaan tosissaan. Kurja kuulla, että mummusi on vähätellyt asiaa ja ymmärrän, että se on saanut sinut vihaiseksi. Oli ihana kuulla, että mummu on sinulle yksi tärkeimmistä ihmisistä, mutta joskus ne läheisimmätkin ihmiset voivat saada olon vihaiseksi.
Kerroit kokevasi, että terapia ei auta ja onkin ikävä kuulla, että sinulla on siitä kokemuksia, ettei sinua olla otettu tosissaan. Käytkö terapiassa tälläkin hetkellä? Tosi tärkeää olisi, että voisit rehellisesti ilmaista kokemuksesi, sillä silloin terapeutti osaisi pohtia muita keinoja olla tukenasi.
Joskus voi myös olla, että jonkun toisen ammattiauttajan kanssa työskentely sujuu paremmin ja kemiat kohtaavat. Toivon siis, että et luovuta ammattilaisten avun suhteen, vaikka nyt sinulla ei olekaan ollut niin hyvää kokemusta.
Keskustelutukea voi hakea koulun oppilashuollon kautta, esimerkiksi kuraattorilta tai psykologilta. Olet tässä viestissäsi osannut hyvin kuvailla haasteitasi ja toivon, että jaksaisit vielä kertoa nämä samat asiat jollekin ammattilaiselle. Oletko muuten koululta saanut tukea keskittymisvaikeuksiin liittyen?
Tärkeää myös on, että voit kertoa ajatuksistasi ja tunteistasi jollekin sellaiselle aikuiselle, keneen luotat. Kuka sinulle voisi olla tällainen aikuinen?
Meille voit myös soittaa ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen sekä Nuorten tukilinjaan numerossa 116 111, jos haluat nimettömästi ja luottamuksellisesti purkaa ajatuksiasi tai miettiä, miten saisit parasta mahdollista apua itsellesi. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu.
Lisäksi meillä on mahdollisuus soittoajan varaukseen tai ajanvarauschattiin MLL:n työntekijän kanssa. Voit näistä lukea lisää ”Apua ja tukea”-osiosta.
Se oli tosi hienoa kuulla, että olet saanut jo vihanhallintaongelmiasi haltuun, vaikka kotona suututkin. Olet menossa oikeaan suuntaan, vaikka nyt tuntuisikin, että muutosta ei tapahdu. Ansaitset tulla kuulluksi ja saada mahdollisimman hyvää tukea itsellesi.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä