Väkivaltaisia ajatuksia

Vituttaako edes pikkasen että kaikki viat ja ongelmat mitä mulla on laitetaan murrosiän piikkiin? Ihan mun koko elämän, oon ollu tosi vihainen. Seitsemän vuotiaana esim. Heitin tuolin isääni päin, jonkun riidan jälkeen. Isää tässä voisi syyttää, vaikka rakastan häntä paljon. Oon perinyt mun koko persoonallinen isältä, ja sen mukana on tullut raivo ja ärsyyntyminen. Riidellään koko aika, ja se väsyttää. 50v mies väittää koko aika vastaan, ja kun mä vastaan samalla tavalla, saan vihaisen katseen ja huudot. Siinä kun rauhallisesti (passiivi agressiivisesti) vastaan, se suuttuu enemmän.
Tästä asiaan: Oon väkivaltainen. Sain mun viha hallinta ongelmat haltuun muutama vuosi sitten, mutta kotona suutun koko ajan. [osa viestistä poistettu]

Koulussa myös on ollut keskittymis ongelmia jo pari vuotta, ja vasta nyt mua uskotaan kun numerot laski pahasti. Oma mummu on yks tärkeimmistä ihmistä, ja taas kun eilen nousi tämä aiheeksi, hän sanoi hymy naamallaan että ei siinä ole mitään vikaa, ja että haluan vaan että mulla olis keskittymis ongelmia?? [osa viestistä poistettu]

Terapia ei auta. Mut laitetaan värittään jotain helvetin kuvia, ja vaan kerrotaan että ”ehei, ei ole totta. Ei sulla mitään ole! Oot vain teini!” Niinku turpa kiinni. Oon ollu tällänen koko elämäni, ja tuun olemaan jos ei kohta aleta mun sanojani uksomaan.