Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Mun vanhemmat siis eros tossa alkuvuodesta ja mietin vaa et jos joku osais kertoa ni ootteko jo hyväksyny asian? Millon sun vanhemmat eros? Oppiiko sitä koskaan hyväksymään?Miten se vaikutti teidän elämään? Jos muutit uuteen paikkaan ni oliko helppoa saada uusia kavereita ja miten eka päivä uudessa koulussa meni? Ois kiva jos vastaisit :)
Moikka!
Tulee vaan aina sellanen tunne ku lukee näit kaikkien alottamia sivui, ja haluis ihan sikana vaa auttaa, mut ei oo kokemusta tosta niinn sorry oikeesti🙏🙏
Mut järjen mukaan, luulisin et asioihin sopeutuu ajan myötä, eikä se jonkun ajan päästä enää pyöri mielessä yms❣
Mut tsemmppii sulle ihan sikana😭❤❤
Moi! Mullakin vanhemmat on eronnut, noin vuosi sitten. Luulen, että jos olisi ollut pienempi, kun vanhemmat erosivat, sitä ei miettisi samalla tavalla. Tarkoitan, että siihen olisi tottunut jo ihan pienenä, eikä muistaisi, millaista oli asua kaikki yhdessä. Mutta kyllä sen yleensä oppii hyväksymään, ja jos on vaikeaa, niin kannattaa jutella siitä. Kerro vaikka äidille, että se harmittaa. Itse olen ihan tyytyväinen siihen, ei sitä jokapäivistä riitelyä ja huutamista jaksanut kuunnella. Asun nyt äidillä, ja käyn epäsäännöllisesti isän luona. Ei muutettu kovin kauas, niin pystyin jatkamaan samassa koulussa. Ja oikeastaan, se vaikutti monella tavalla elämään, sekä negatiivisesti että positiivisesti. Tein tähän listan hyvistä ja huonoista jutuista: 😊
+ Ei tarvitse kuunnella riitelyä🥲
+ On kivaa, kun on kaksi kotia, voi tehdä molempien vanhempien kanssa eri juttuja🤔
+ Äiti on allerginen eläimille, joten kun vanhemmat erosivat, pystyimme vihdoin ottamaan kissoja ja koiran isän luokse❤
– Tulee usein kiire pakata kaikki tavarat😬
– Monesti illalla ärsyttää, esim. ”Miksi juuri nyt pitää lähteä? Olin juuri lukemassa matikan kokeeseen!” 😩
– Äiti on aika helposti ärsyyntyvä, joten jos isä tuo minut minuutinkin myöhässä, juttu menee helposti oikeuteen😶
– Molemmat valittavat minulle, kuinka ärsyttävä toinen on😒
Tsemppiä❤😊
Mun vanhemmat eros kun olin 12. Siitä on noin 3 vuotta jo.
Mä oon asunu nyt äitin luona ja isää nään ehkä kerran kuukaudessa. Voisin mä kyllä vaan mennä isälle, mut ei oo aikaa tai muutenvaan ei just jaksa.
Oon hyväksynyt vanhempien eron, mutta en äitin miesystävää, joka on jo jonkin aikaa asunu meillä.
Itselläni ei oo mitään isää vastaan ja se on kyllä ärsyttävää kun joku toinen perheestä puhuu isästä pahaa.
Mutta niin ikävä asia se onkin silloin, kun vanhemmat ilmoittaa eron niin siihen ei vaan voi itse mitenkään vaikuttaa, se täytyy vaan hyväksyä ja mennä elämässä eteenpäin.😥
Hellou. Mun vanhemmat eros jo ikuisuus sitten. Oli kai kolme. Se on siis varmaan aika erilaista kuin muilla. Esim. En oo ikinä nähny kai tai vaan muista että mun äiti ois rakastanu mun isää ja sileen.
Plussia ja miinuskia:
+ On kaks joulua
+ Enemmän lemmikkejä
+ Enemmän ihania ihmisiä
– matkustelu
-asioiden missaaminen koska on toisen luona.
-olo ettei kuulu minnekkään tai mihinkään perheeseen
Eroperheet on hauska aina listata joihinkin lappuihin esim koulussa. En muista yhessä talossa asumista. Ja kun iso perhe molemmissa päissä niin ei kyllä matkustella sukulaisia kauemmas ikinä.