mä oon aina ollut erilainen kun mun kaverit omien vahnempien suhteen. kun muut kertovat siitä, kuinka ärsyttäviä omat vanhemmat on, mä en tiiä mitä sanoa, koska mul ei oikeestaan ikinä oo tullu tämmöstä ’kapinavaihetta’. pidän mun vanhempia hirveän tärkeänä osana mun elämää, mut mua alkaa jo vähän huolettaa, sillä aina sanotaan, että murrosiässä alkaa vanhemmista erkaantuminen, ja musta tuntuu että mä jotenkin tarraudun mun vanhempiin ja annan niitten vaikuttaa hirveesti mun elämään ja kaikkiin päätöksiin mitä teen. aina kun muut on hirveän ’teinejä’, hengaa keskustassa, niin mä ajattelen sitä, että mun vanhemmat ei haluis et mä hengaan keskustas ja ne ei haluis et mä oisin sellanen. mitä mun pitäis tehdä?
Sä voit olla ihan huoletta. Mä tunnen ihan samalla tavoin. Vaikka sanotaan, että murrosiässä pitäisi olla joku kapinakausi, mulla ei ikinä oo sellasta ollut ja mä pidän mun vanhempia ja koko perhettä tosi tärkeänä ja ihanana.
Kaikki ovat erilaisia ja ei sinun tarvitse alkaa kapinoida ja hengata keskustassa vain, koska kaikki muutkin tekevät niin. Yleensä sellaisten nuorien vanhemmat eivät edes välitä lapsistaan tai missä he ovat. Siksi he saavat hengata missä sattuu milloin haluvavat. Sellaiset lapset eivät saa ollenkaan kunnon kasvatusta.
Sinulla on tosi hyvät vanhemmat ja hyvä, etteivät he halua, että hengaat missä sattuu. Se kertoo, että he välittävät sinusta.
Kaupungilla hengaavilla nuorille vanhemmat eivät kerro mikä on oikein ja mikä väärin ja niille nuorille ei opeteta minkäänlaisia arvoja.
Sinun ei tarvitse tehdä asialle mitään. Ole rohkeasti oma itsesi, sinussa ei ole mitään vikaa:) Kaikki kasvaa omaan tahtiin ja en mäkään oo vielä irtautunu mun vanhemmista enkä aiokaan. Mä irtaudun mun vanhemmista sit kun haluun. Ei kannata ottaa todesta kaikkea mitä tämä yhteiskunta meille väittää. Mulle esim. väitettiin ihan tosissaan kun olin 15 et olen jo lähes aikuinen. Kaikki opettajani hoki sitä. Olen kuitenkin vielä ihan lapsi ja en halua irtautua mun vanhemmista pitkään aikaan. Mielestäni lasten pitäisi saada olla lapsia eikä pakottaa heitä aikuistumaan.
Vielä kerran, ole rohkeasti oma itsesi:)
Parempi tilanne kun mulla. Mulla on ittelläni kapinavaihe ja en nauti siitä. Koita pysyä läheisinä vanhempies kanssa. Se on parempi niin
Moikka!
Mä oon ihan samanlainen.Oon 15.v ja mulla ei oo mitään ongelmii vanhempieni kanssa.Mun kaveri riitelee koko ajan vanhempiesakaa mut en mää vaa.Joskus tietty jotain pientä tulee mut nehän kuuluu elämään.Muutenkin mulla ei mitään kapinointia ole.
Mä tykkään vapaa-ajalla olla kotona ja jutella mutsin kaa kaikkee ja näin.
Ei mun tee mieli minnekään kylille pyörii iltaisin. Ja varmaan parempi näin.
