Olen miettinyt kauan että kertoisinko tästä, nyt kerron ja toivon vain että nyt helpottaa, jos ei nii ihan sama, ei ketään kiinnosta mun surut ja ilot. Mutta, nyt mun romaanin jälkeen asiaan. Eli mun vanhemmat, ne kiusaa mua. Jos en tule syömään koska maha kipeä tämän tilanteen vuoksi [osa tekstistä poistettu]. Ja sitten jos pikkusisko tekee jotain, esimerkki: minulta oli katkennut reisiluu, [osa tekstistä poistettu] ja olin tullut kotiin ja siinä olohuoneen matolla vitsillä sille sanoin että ”hei, hyypiöhyytelö” niin siitä se raivostui niin että hyppäsi kipsatun jalan päälle. Kun sitten parkaisin että siskoni hyppii jalkani päälle, äiti tuli paikalle ja kysyi: mitäs sinä sitten teit? Pikkusiskoni sanoin että minä haukuin sitä vitsillä hyypiöhyytelöksi, ja äitini vain raivosi minulle unohtaen pikkusiskoni teon.
Tästä syystä lähdin sitten Helsinkiin lapsenvahdiksi, mutta nyt he haluavat minut kotiin vain pikkusiskoni syntymäpäivän takia. Olimme täällä menossa Korkeasaareen, mutta koska pikkusiskoni ei päässyt mukaan, ostin lipun hintaisen syntymäpäivälahjan, eikä sekään kelvannut.
On myös toinen huoli, josta aiemmin kerroin: en kerro kenellekkään huolistani, sillä vanhempani eivät ole ansainneet kuulla sitä. (En nyt tarkoita mitään ihmeellistä, vain suruja, jotka ovat painaneet sydäntäni jo monia vuosia.) En myöskään halua tietoisesti kertoa kenellekään koska silloin hän saisi minun taakan selkäänsä. Ja ne jotka tulevat sinne sanomaan että terkkari on olemassa, niin mulle se on vain yksi tuntematon henkilö jolle viimeisimpänä avautuisin.
En pyydä keneltäkään apua nyt tähän tilanteeseen, sillä minua on mahdotonta auttaa. Ajattelen niin monesti vain muita, että itsepäisyyteni ja muiden huomioiminen saattaa minut pulaan. Toki minulla on tarinoita vaikka ja mistä, mutta en avaa niitä tässä, vaan kysyn yhden kysymyksen kaikilta niiltä, jotka ovat tämän jaksaneet lukea.
Mitä minä olen tehnyt väärin?
Hei
kiitos viestistäsi. Asia josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan Päivystäjä mukana keskustelussa -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen työntekijät sekä vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, ruotsiksi 0800 96 116) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Kauheeta!!!!!!!!!!! :( Ei kenänkään pitäis kokee tollasta!!!! Nää perheisiin liittyvät ongelmat on niin kamalia, en kestä :(!!!
P.S. Tsemppii paljon sulle elämäään :) ;) <333333!!!!!!!!!!!
