Perheessäni saa rakkautta paljon, mulla o parhaat vanhemmat enkä halua muuttaa pois tai uutta perhettä, mutta mun vanhemmille ei voi puhua perheen ongelmista. Meillä on mun lisäksi 2 pikkuveljeä. Kuitenkin mun muistissa on tapahtumia kun olin pieni ehkä joku 5 vuotias niin mua on läpsitty ja käytetty vähän fyysistä kuria. Sitten muistan ku puhuttiin aina saunassa ku sanoin että haluaisin että se loppuisi ja ajan myötä loppuikin. No ku vanhenin äiti kertoi tarinoita kuinka sitä kuritettiin pienenä ja sitten alkoi uhkailu, että tukistetaan. Niistä on jäänyt traumaoja. Nyt ei käytetä fyysistä kuria, mutta asia painaa tosi pahasti mun mieltäja. Kun riidellään saatan ”pelosta” sanoa älä lyö. Äiti aina loukaantuu siitä ja suuttuu, koska ei ”ikinä ole lyönyt meitä”. Eikö se vain muista vain miksi se on niin. SItten mua harmittaa, koska meiän perheessä huudetaaan toooosi paljon! Mun vanhemmat on (isä) on tosi äkkipikaisia ja suuttuessa kiroilee ja huutaa niin,että pelkään. Vielä yhä ne tökkii ja vähän tönii. Mutta ku mulla on tosi paha mieli ja en tiedä mitä teen.
Mun perheessä on vähän sama juttu. Muistan kun mua on pienenä läpsitty ja tehty luunappeja yms.. sitten on vielä kaikkein karmeimmat muistot, [osa tekstistä poistettu] Moneen vuoteen tosin mitään ei ole tapahtunut mutta vielä nykyäänkin jos isä esim huitaisee hyttystä mun lähellä niin säikän, että hän löisi. Sitku mun isällä on vielä alkoholiongelma… Nyt kesälomalla se ryyppää kossua joka ilta, pitää televisiota yöllä täysillä, ettei voi nukkua jne. [osa tekstistä poistettu] Pelkään äitini puolesta. Viime viikolla puhuin äidilleni asiasta(hän ei siis juo ollenkaan) ja hän kertoi suunnittelevansa eroa. toivon mukaan pääsen äitini luokse asumaan, sitten kun he ovat eronneet. En tiedä, miksi kirjoitin tämän, ehkä kertoakseni ettet todellakaan ole yksin asian kanssa.
