Minusta on väärin että lapset joutuvat
kokemaan kuinka heidän vanhempansa huutavat
heille ja tiedän mistä puhun sillä
äitini suuttuu todella helposti ja aina
kun hän huutaa ja kiroilee minulle
purskahdan itkuun ja ajattelen,”Miksi elämäni pitää olla tämmöistä!?” Mutta vedän vain tunteitani sisään,niin
että kaikki luulevat että olen kova eikä tuomoine
pieni minua otketä. Mutta olen herkempi kuin luulettekaan… Toivoisin että toiset uskaltaisivat myöntää tunteensa :D .
Mun äiti huutaa välil jos sil on ollu huono päivä. Ollaan äitin kaa molemmat todella tepparamettisia niin riitaa syntyy monesta asiasta.
Se tuntuu silloin inhottavalta jos väittelen tai riitelen sen kaa jostain mulle tärkeistä asiasta ja sit se ”voittaa” koska on aikunen.
Et se voi esim. sanoo mun tyylistä näin ”nyt ei oo aika millekään cosplaylle” harrastan kyl cossaamista mut ei mun lolita tyyli oo vaan joku ”naamiaisasu” se on mun tyyli ja sit ku sanon siitä niin sit se riita käynnistyy mikä johtaa lopulta siihen huutoon.
Sama on esim. ku jos haluisin laitaa korvat ja hännän ku meen jonnekki ”ei nyt oo aika leikkii eläintä”
Sit se ei haluis et leikkautan ihan niin lyhyt tukkatyylii ja se ei varmaan ymmärrä/ota tosissaan mun non-binary identiteetti ku biologinen sukupuoli on nainen/tyttö ja pukeudun usein aika feminiinisesti.
