Vanhenpani rajoittavat elämääni aivan järjettömän paljon, vaikka olen jo pian 17 ja asun omassa asunnossani. He eivät anna minun ostaa itselleni mitään pelikonsolia eikä myöskään uutta pelitietokonetta. En siis pysty pelaamaan pelejä ollenkaan. Ostin Nintendo 3DS-käsikonsolin ja vanhenpani raivostuivat. En saa pelata mitään väkivaltaisia pelejä, ja he laskevat jopa Mariot ”teurastuspeleiksi”, jotka kannustavat koulusurmiin. Konsoli otettiin käsistäni ja vietiin takaisin kauppaan.
Olen keskustellut asiasta useasti heidän kanssaan, heidän mielipiteitään ei pysty muuttaamaan. Televison sain kylläkin kuin ihmeen kautta omaan asuntooni. Kotonani en nimittäin saanut katsoa lähes mitään. Esimerkkejä kielletyistä ohjelmista: Pokemon, salkkarit, kotikatu, pelkokerroin, putous, idols, big brother, uutiset… yleistäen voikin sanoa että yli 90 % tv ohjelmista on tälläkin hetkellä kiellettyjä. Nyt he eivät vain sitä onneksi pysty valvomaan. On mielestäni naurettavaa, ettei 16 vuotias poika saa pelata edes 3 + pelejä. Ainoa sallittu genre on urheilu. Kerran äitini näki minun pelaavan peliä super mario sunshine (3+). Hän soi hengenahdistuskohtauksen ja oli lähellä pyörtyä. Niin kammottava peli hänestä oli.
En saa myöskään internetiä omaan asuntooni. Käytän koulusta saamani läppäriä yhdistettynä kännykän nettiin. Yhteyden nopeus on säälittävän hidas, eivätkä he anna nostaa sitä. Haluaisin langallisen netin jolloin yhteys voisi olla jopa 20 megaa, mutta he eivät suostu siihen. Nopealla netillä voisin esim. katsoa filmejä Netflixistä.
Olen itkenyt heidän edessään, mutta se ei saa heitä järkkymään. Itkuni näyttää huvittavan vanhenpiani asian ”vähäpätöisyyden” vuoksi. En ymmärrä miksi he eivät anna minun tuoda iloa elämääni. Suoraan sanottuna vihaan heitä enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. Minulla on vakituinen apulaisen työpaikka paikallisella huoltoasemalla, pidän koulunkäynnistä enkä mitenkään sulkeudu omaan asuntooni, piiloon muilta ihmisiltä.
Pelien pelaaminen on mielestäni niin mukavaa, etten pysty saamaan surua mielestäni. Minua harmittaa jatkuvasti, tuntuu, että koko lapsuuteni on mennyt pilalle, koska varsinkin pelien kanssa säännöt ovat aina olleet samat. Nettiä olen saanut alkaa käyttää vasta nyt, osittain lukion pakottavan tarpeen vuoksi.
Muistan aina lapsuudessani, miten pelottavia kavereiden vierailut olivat. KAIKKI muut saivat pelata pelejä vähintäänkin ikärajojen mukaan, minä en. Tästä minua huomauteltiin lähes pävittäin. Muille pelikonsolit ja tietokoneet ostivat vanhemmat, minä en saanut ostaa niitä edes itse. Yleensäkin pelaaminen koettiin perheessäni hulluuteena ja holokaustiin verrattavissa olevana pahana, jota vain täysin kieroutunut ja sairas mieli voisi haluta tehdä.
Pelasin ensimmäisen kerran 6 vuotiaana kaverini luona lapsille tarkoitettua Hugo-peliä. Kotona kerroin miten kiva peli mielestäni oli, ja isäni sanoi heti, että meille ei tule koskaan mitään pelilaitetta. Isäni kovaäänisyys sai minut itkemään ja hän jatkoi vielä, että vaikka saisin jonkin pelikoneen ilmaiseksi, hän tuhoaisi sen. Minun oli vaikea ymmärtää häntä.
Lisäksi vanhenpani penkovat lokeroitani säännöllisesti. En aikaisemmin tiennyt tästä, ja kerran he löysivät laatikostani k-18 pelin. Silloin menetin kaikki pelaamisoikeuteni lopullisesti. Saavatko vanhemmat tutkia lastensa lokeroita ja kaappeja? Itse he väittävät, että voivat.
Tuo on kyllä jo ylihuolehtivaisuutta. Ymmärrän kyllä, että vanhempasi haluavat estää sinua saamasta vääriä vaikutteita ja sulkeutumasta pelimaailmaan, mutta sä et todellakaan vaikuta sellaiselta tyypiltä, eikä mun mielestä sun vanhemmillas oo oikeutta penkoo sun tavaroitas. Tällä hetkellä paras ehdotukseni ois, et koettaisit puhua heidät järkiinsä. Istuttautukaa vaikka pöydän ääreen. Pyri olemaan suuttumatta tai korottamatta ääntäsi ja vaadi heitäkin tekemään niin, jotta ”voisitte keskustella kuin järkevät aikuiset”, ei kuin pikkukakarat. Kerro oma kantasi asiaan ja selitä, miltä sinusta vanhempiesi ylihuolehtivaisuus sinusta tuntuu. Pyydä heitä sitten selittämään se, mitä pahaa he näkevät peleissä. Yrittäkää päästä edes jonkinnäköiseen kompromissiin.
Toivottavasti näistä neuvoista on apua, jos ei ole, niin suosittelisin kääntymistä jonkun viisaamman puoleen. Vaikee sanoo kuka tällainen voisi olla, vaikka joku ystävä tai muu läheinen:)? Vielä viimeinen vinkki: muistuta vanhempiasi hyvistä puolistasi, kuitenkaan liikaa kehuskelematta, ja kiitä televisiosta!
Yli 15-vuotias saa lain mukaan itse päättää mihin rahansa käyttää. Oma asuntos ja se mitä sä siellä säilytät ei pitäisi kuulua vanhemmillesi millään tavala. Ehdotan että hankit mietit ensin hyviä perusteluita omalle kannallesi. Sen jälkeen kysyt vanhemmiltas niitten pointit ja esität omas. Ymmärrän tilantees sillä mul on vähä samanlainen.
Vanhenpani maksavat asuntoni vuokran ja veden sekä sähkön. Saako todellakin yli 15-vuotias itse päättää kaikesta?
Tää kommentti voi olla hieman asiaton mutta aattele enää vuosi niin voit haistattaa niille paskat! Ja toi sun juttusi ei oo edes pahimmasta päästä mun luokkalainen poika leveili aivan älyttömästi 7-luokan lopussa kun se sai käyttää saksia kotona ilman aikuista…. Ja se saa vasta nyt vasta tulla kouluun pyörällä… Mä olen siis 9-luokalla…