Moi, oon 16 tyttö ja mul on ollu tosi pitkään jo vauvakuume.
Oon seurustellu mun poikaystävänkaa 3 vuotta ja meillä menee hyvin. Olemme muuttamassa yhteen parin vuoden sisään ja mietittiin että voitasko hommaa lapsi. Meil on molemmil koulu ihan hyväs mallis ja tälleen mut kyl me mielummin hoidetaa vauvaa ja ollaan yhessä ku se et me käytäs vaikka bileissä.
Tiiän et kaikki sanoo et koulut jää kesken, ei pääse töihin, ei pääse juhlimaan, eioo rahaa. Mut kyl kaikki järjestyy.
Me saatais kuitenki apuu tarvittaes sukulaisilta.
Me ei olla käytetty nyt ehkäsyy, et jos tuun raskaaks nii eikai siinä mut eime sitä väkisi yritetä.
Ollaan hoidettu mun poikaystävän pikkuveljee joka on 2kk vanha.
Senkaa näkee vähän sitä et pystyttäiskö siihe hoitamiseen.
Ja hyvin on menny, ymmärrän et lapsenkaa on aina vaikeeta mut on apuu aina kuitenki saatavilla. Ja tukea.
Et joo (:
Kannattanee lukea ja hankkia tietoa evoluution kehittämästä parinvalinnasta ja mitä siihen liittyy, myös synnytyksen riskeistä ja kuinka ihmislapselle optimoidaan rajat. Ihmiset suurentelee vanhemmuutta vaikka opiskelu ja työt on ihan hoidettavissa lasta odottaessa ja hoitaessa. Kuinka paljon sulla liittyy ”vain” emootiota aiheeseen vai pidätkö veren jatkoa objektiivisestikin järkevänä, vaikka evoluutiohan suosii yksilöitä, ei lajia? Jos te eroaisitte, pitäisitkö lapsenlankinta haaveesta kiinni?
