Vihaan itseäni

Siis joo. Oon mielestäni paska, ilkeä ja huono kaikessa. Mikään ei onnistu. [osa viestistä poistettu] Oon heikko, kun en pysy kasassa, vaikka elämä ei vois paljoa parempaa olla. Mul on kavereita, hyvät vanhemmat, eikä kukaan suoranaisesti kiusaa. Silti, mä oon ihan hukassa ja ”masentunut”. Ihmiset maailmalla kärsii, mutta mä romahtelen täällä siitä, että pari tyyppiä joskus sano ikävästi. Mä itken, koska jotkut ihmiset on ollu paskoja mulle ja mun ystäville niinku pari kuukautta sitten. Säälittävää. Mutta, eihän kukaan mun ”kärsimystä” nää. Julkisesti mä oon pirteä, iloinen ja aina valmiina uusiin haasteisiin. Heh. Hei yllätys, mä en ole kaikkivoipa ylisuorittaja, joka ei koskaan pala loppuun. Niin äiti, täydellinen tyttäresi ei olekaan niin upea. Hän ei jaksa aina urheilla, ei päntätä kokeisiin. Hän ei yksinkertaisesti jaksa olla superihminen.

Mä oon niitä tyyppejä, joista ihmiset puhuu näin: ”Sillä on niin täydellinen elämä, ei se varmaan koskaan oo kohdannut mitään masentavaa.” Noh, mä en vain satu olemaan sellainen, joka huutaa keskellä käytävää, että ”Mun elämässä on sairaasti kaikkee kamalaa, saa tulla säälimään!”

No niin, pohditaanpas, miksi musta tuntuu tältä😅…
1. Mun tutun päälle syljetään.
2. Sakä-lakiuudistus hylätään.
3. Meiän luokkalaiset dissaa homoja sekä tummaihoisia
4. Musta tehdään oletuksia identiteettini vuoksi.
5. Pick me -girlit haukkuu mun asua.
6. Mun kaveri haukkuu mun asua.
7. Mun identiteetti kyseenalaistetaan.
8. Mun exä ei jätä mua rauhaan.
9. Mä olen paska ihminen.
10. Mun vanhemmat odottaa multa liikoja.

Jos luit koko jutun, tässä sulle sydämiä lahjaksi ❤️🧡💛💚💙💜🤎🖤🩵🩷🤍🩷🩵🖤🤎💜💙💚💛🧡❤️ ja ISO HALI🤗 Oot ihana❤️