Mä siis vihaan itteeni. En tiiä miks mutta mä yritän olla aina kaikille Ilonen ettei mun tarviis mennä minnekään hitsin kuraattorille. Mulla on aika vaikee yrittää puhuu mun asioista muille ja sen takia varmaan esitän että mulla olis kaikki hyvin.
Todellisuudessa mä itken aina kun oon yksin ja en oo tyytyväinen itseensä millään tavalla. Vihaan mun ulkonäköä ja ajattelen että oon tosi ruma ja läski. Tuntuu et oisin super tyhmä ja musta ei olis mihinkään. Tuntuu että mulla ei oo tarkotusta olla täällä.
( Jos mun kavereilla on paha olla, yritän auttaa niitä ja olla ite vahvana vaikka mä oon sisältä tosi heikko)
Haluaisin olla se joka on Ilonen ja tyytyväinen itseensä, mutta musta ei oo mihinkään. Ja ei auta kun nään jossain tiktokissa että joillain on ihan täydellinen iho ja ne on lihaksikkaita ja laihoja.
En oo ikinä tyytyväinen itteeni ja vihaan itteeni täysin.
Hei 012 tyttö,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Musta tuntui usein ylä-asteella tolta. (oon nyt lukiossa) Mulla oli ympärillä ihmisiä, mut olin usein yksin kotona ja itkin kun musta tuntu niin yksinäiseltä ja mun elämä tuntu turhalta. Olin niin kyllästynyt siihen, ettei mun elämässä tapahtunut mitään erikoista. Aloin etsimään siihen syytä musta itestäni, ja keksin omasta ulkonäöstäni kaikenlaisia ”virheitä” ja epäkohtia. Myös mietin että mun persoonassakin oli jotain vikaa, kun tuntui että en kuulunut mihinkään eikä kukaan ois voinut ymmärtää mitä koen.
Voin vaan sanoo sulle, että sä riität tollasena. Sun ulkonäkö muuttuu vielä paljon kun kasvat, ja se voi myös olla hankalaa. Yritä olla vertaamatta ittees tiktok tyyppeihin, ne on useimmat aikuisia ja käyneet läpi jo kaikki kiusalliset kasvuvaiheet. Voit myös estää sellaisia, joihin vertaat usein ittees.
Se sun tunnetila, mitä koet tällä hetkellä ittees kohtaan on vaan tunnetila. Se ei oo pysyvä. Sä et aina tuu vihaamaan itteäs jos päätät niin. Sulla on valta ajatella mitä vaan haluat itsestäsi. Tällä hetkellä oot päättänyt vihata itseäs, mut voit aina valita toisin.
Et ol ainut
Moi,oon 11-v. Mä siis vihaan ittteeni ku mun tekee aina mieli [Osa tekstistä poistettu.]. Ja joskus tuntuu siltä et olis paljon parempi jos [Osa tekstistä poistettu.] . Oon jopa kerran [Osa tekstistä poistettu.] mut en onnistunut.Ja tuntuu siltä et kaikki viahaa mua vaikka en oo tehny mitään väärin niille. Joskus jopa mun kaveri tuli sanoo mulle et mun [Osa tekstistä poistettu.] .
MITÄ PITÄIS TEHÄ KU MUL ON LOPPUNU KAIKKI MUN IDEAT(JOS TEIL ON NII VOITTEKO PLLDE KERTOO)
[Tämä viesti on siirretty ketjusta ”Vihaan itteeni” Päivystäjä mukana keskustelussa -palstalle]
Hei ihminen(ihan niinku sä),
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle otsikolla ”VS: Vihaan itteeni”. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Sama täällä 🤬
Sama😭😡😑😔
I feel you. Mäki oon sen verra empaattine ihmine et aina peitän mun kyyneleet ja pahan olon hymyllä. Mä oon epävarma ittestäni ja oon aika alipainoinen tai ainaki mun raajat on semi laihat ja mä ns häpeen mun laihoi jalkoi ja käsii. Mä lopetin eka käyttämäst kireit farkkui, sit lopetin leggingsit. Nykyää käytän vaa verkkareit ja leveit farkkui ettei mun jalat näkyis nii laihana. Kesäl käytän pitkii hameit. Mä aina mietin ja itken sitä että miten selviin täst elämäst ja miks sitä on niin paljo jäljel. Tai en oikee osaa selittää.. En vihaa mun elämää sillee melkee kaikki mun läheiset on ihanii ja tällee mut lwk en vaa tykkää ittestäni. Pelkään että mua kiusataa yläasteel mun laihuuden/erilaisuuden takii (oon vhä erilaine ku muut niinku ulkonäöltäni) Mut joo. Sit en tajuu miten jotku ei tajuu sitä että kertominen ”syö enemmän” ”ootpa laiha” ”voi ku oot hoikka, sun pitäs syyä enemmä” on iha yhtä paha ku haukkuu vaik ylipainoiseksi. Ku joillain laihuus ei vaikka johdu mistään ns häiriöst kuten syömishäiriö vaan se voi johtuu vaik iha siitä että omat vanhemmatki on ollu lapsena heikkorakenteisii (vähänniinku mun tilanne). Esim mun kaveriki on välil sanonu et ”jos sul ei ois tota sun erikoisuutta nii oisit 100kg läski sen nähden miten paljon syöt” Ku mun erilaisuus ei paljoakaan vaikuta tähän että oon hentorakenteinen vaan se millasii mun vanhemmat on ollu lapsena ja uskokaa pois siis syön ihan normisti ja ehkä jopa vhä enemmä. Esim tämän kyseisen kaverin takii aloin vaihtaa sitä miten pukeudun. Siis mä tekisin MITÄ vaan että oisin sen kokonen mitä keskiverto mun ikäset on. Ja voin kertoo sulle että oleminen ns ”liian” laihana on yhtä kamalaa kun olla ylipainoinen. Sori nii pitkä viesti xdd.