Hei! Olen 12-14v tyttö…
Olen [osa tekstistä poistettu] nyt pari kuukautta, en pysty puhumaan asiasta muille kuin nettikavereilleni.
Vaikka tiedän että se ei ole hyväksi mulle en voi lopettaa….tällä hetkellä se on melkein ainut asia joka helpottaa ahdistukseen…..
olen monta kertaa yrittänyt puhua siitä vanhemmilleni mutta en pysty siihen.
usein toivon [osa tekstistä poistettu]
onko täällä joitakin joilla on/oli sama ongelma? olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia….ja…
haluaisin jutella edes jollekin…..[osa tekstistä poistettu].
tai tietenkin voi jutella täällä! Kiitos!!
Hei ” …just normal girl….”
Olen pahoillani, että sinulla on niin paha olla, että sinulla on tarve satuttaa itseäsi. Kuten itsekin tiedostat, ei itsensä satuttaminen ole hyväksi sinulle. Itsensä satuttaminen on usein keino purkaa omaa pahaa oloa ja tapa kontrolloida elämää. Ymmärrän hyvin, että sen lopettaminen voi tuntua hankalalta. Itsensä satuttamiseen saattaa jäädä helposti koukkuun, koska aluksi saattaa tuntua siltä, että fyysinen kipu helpottaa sisäistä ahdistusta ja pahaa oloa. Jossakin vaiheessa sitä helpotuksen tunnetta ei välttämättä enää tulekaan vaan se saattaa tuottaa häpeää ja lisätä pahaa oloa.
Vaikka itsensä satuttamisen lopettaminen voi tuntua vaikealta on se kuitenkin mahdollista. On tärkeää huomata, missä tilanteissa tulee tarve satuttaa itseään ja pyrkiä näissä tilanteissa toimimaan toisin. Kun sinulle tulee tarve satuttaa itseäsi voit vaikka kokeilla laittaa kädet kylmään veteen, pitää jääpalaa kädessäsi ja sivellä sillä ihoasi tai laittaa hiuslenkki ranteen ympärille ja napsutella sitä rannetta vasten. Näillä tavoilla voi saada samanlaisen tuntemuksen, kuin itsensä satuttamisella satuttamatta kuitenkaan itseään. Oletkohan jo kokeillut jotakin tällaista?
Itsensä satuttamisen taustalla on paha olo eikä paha olo synny itsestään vaan se johtuu jostakin. Osaatko sanoa, miksi sinusta tuntuu noin pahalta? Ymmärrän hyvin, että joskus asioista voi tuntua vaikealta puhua. Onkin hienoa, että olet voinut puhua asiasta kuitenkin nettikavereillesi. Olet selvästi rohkea. Osaatko sanoa, miksi juuri heille asioista kertominen on tuntunut mahdolliselta?
Kerroit myös, että olet monta kertaa yrittänyt kertoa asiasta vanhemmillesi, mutta et ole pystynyt. Osaatko sanoa, miksi et ole pystynyt kertomaan heille? Uskoisin, että vanhempasi haluaisivat tietää, mitä sinulle kuuluu ja miten voit. Ei ole sinun syysi, että olet ahdistunut ja voit huonosti. Sinun ei myöskään tarvitse suojella vanhempiasi huoliltasi vaan he ovat aikuisia ja kestävät kyllä kuulla huolenaiheesi. Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan, olla tukena ja auttaa hankalissakin tilanteissa.
Välillä voi olla helpompaa puhua jollekin muulle läheiselle aikuiselle, kuten vaikkapa isovanhemmalle, tädille tai koulun aikuiselle. Jos vanhemmille kertominen tuntuu hankalalta, niin olisiko sinulla jokin muu läheinen aikuinen, jolle voisit kertoa pahasta olostasi ja asioistasi? Jos puhuminen tuntuu hankalalta voit myös kirjoittaa viestin. Usein omista asioista keskustelu helpottaa omaa oloa, kun niiden kanssa ei jää yksin. Sinun ei pitäisi joutua selviämään tässä hankalassa tilanteessa yksin vaan olet kaiken avun ja tuen arvoinen! Vaikutat fiksulta ja rohkealta nuorelta, joka osaa hienosti kirjoittaa tuntemuksistaan ja ajatuksistaan.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 tai keskustella chatissa nyt kesäaikaankin joka ilta klo 17-20 tai kirjoittaa nettikirjeen. Yhteyttä voi ottaa anonyymisti, luottamuksellisesti ja maksutta. Siellä voi jutella ihan mistä vain luotettavan aikuisen kanssa.
Lämpöisin ajatuksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä