Hei! Olen 12-14v tyttö…
Olen [osa tekstistä poistettu] nyt pari kuukautta, en pysty puhumaan asiasta muille kuin nettikavereilleni.
Vaikka tiedän että se ei ole hyväksi mulle en voi lopettaa….tällä hetkellä se on melkein ainut asia joka helpottaa ahdistukseen…..
olen monta kertaa yrittänyt puhua siitä vanhemmilleni mutta en pysty siihen.
usein toivon [osa tekstistä poistettu]
onko täällä joitakin joilla on/oli sama ongelma? olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia….ja…
haluaisin jutella edes jollekin…..[osa tekstistä poistettu].
tai tietenkin voi jutella täällä! Kiitos!!
Hei ” …just normal girl….”
Olen pahoillani, että sinulla on niin paha olla, että sinulla on tarve satuttaa itseäsi. Kuten itsekin tiedostat, ei itsensä satuttaminen ole hyväksi sinulle. Itsensä satuttaminen on usein keino purkaa omaa pahaa oloa ja tapa kontrolloida elämää. Ymmärrän hyvin, että sen lopettaminen voi tuntua hankalalta. Itsensä satuttamiseen saattaa jäädä helposti koukkuun, koska aluksi saattaa tuntua siltä, että fyysinen kipu helpottaa sisäistä ahdistusta ja pahaa oloa. Jossakin vaiheessa sitä helpotuksen tunnetta ei välttämättä enää tulekaan vaan se saattaa tuottaa häpeää ja lisätä pahaa oloa.
Vaikka itsensä satuttamisen lopettaminen voi tuntua vaikealta on se kuitenkin mahdollista. On tärkeää huomata, missä tilanteissa tulee tarve satuttaa itseään ja pyrkiä näissä tilanteissa toimimaan toisin. Kun sinulle tulee tarve satuttaa itseäsi voit vaikka kokeilla laittaa kädet kylmään veteen, pitää jääpalaa kädessäsi ja sivellä sillä ihoasi tai laittaa hiuslenkki ranteen ympärille ja napsutella sitä rannetta vasten. Näillä tavoilla voi saada samanlaisen tuntemuksen, kuin itsensä satuttamisella satuttamatta kuitenkaan itseään. Oletkohan jo kokeillut jotakin tällaista?
Itsensä satuttamisen taustalla on paha olo eikä paha olo synny itsestään vaan se johtuu jostakin. Osaatko sanoa, miksi sinusta tuntuu noin pahalta? Ymmärrän hyvin, että joskus asioista voi tuntua vaikealta puhua. Onkin hienoa, että olet voinut puhua asiasta kuitenkin nettikavereillesi. Olet selvästi rohkea. Osaatko sanoa, miksi juuri heille asioista kertominen on tuntunut mahdolliselta?
Kerroit myös, että olet monta kertaa yrittänyt kertoa asiasta vanhemmillesi, mutta et ole pystynyt. Osaatko sanoa, miksi et ole pystynyt kertomaan heille? Uskoisin, että vanhempasi haluaisivat tietää, mitä sinulle kuuluu ja miten voit. Ei ole sinun syysi, että olet ahdistunut ja voit huonosti. Sinun ei myöskään tarvitse suojella vanhempiasi huoliltasi vaan he ovat aikuisia ja kestävät kyllä kuulla huolenaiheesi. Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan, olla tukena ja auttaa hankalissakin tilanteissa.
Välillä voi olla helpompaa puhua jollekin muulle läheiselle aikuiselle, kuten vaikkapa isovanhemmalle, tädille tai koulun aikuiselle. Jos vanhemmille kertominen tuntuu hankalalta, niin olisiko sinulla jokin muu läheinen aikuinen, jolle voisit kertoa pahasta olostasi ja asioistasi? Jos puhuminen tuntuu hankalalta voit myös kirjoittaa viestin. Usein omista asioista keskustelu helpottaa omaa oloa, kun niiden kanssa ei jää yksin. Sinun ei pitäisi joutua selviämään tässä hankalassa tilanteessa yksin vaan olet kaiken avun ja tuen arvoinen! Vaikutat fiksulta ja rohkealta nuorelta, joka osaa hienosti kirjoittaa tuntemuksistaan ja ajatuksistaan.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 tai keskustella chatissa nyt kesäaikaankin joka ilta klo 17-20 tai kirjoittaa nettikirjeen. Yhteyttä voi ottaa anonyymisti, luottamuksellisesti ja maksutta. Siellä voi jutella ihan mistä vain luotettavan aikuisen kanssa.
Lämpöisin ajatuksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moii!
Oon kamppailu itsetuhoisuuden kans monta vuotta et ole yksin🫂 Ymmärrän, että on todella haastavaa jutella tuosta läheisille❤ Muista, että oot hyvä juuri tuollaisena. Luulen, että sun pitäis nyt löytää vaan iloa elämään, että saisit itsetuhoisuuden loppumaan enkä tarkoita, että se olisi noin vaan ohi, kun on jotain hyvää elämässä, mutta muista, että olet arvokas ja arvet kuuluvat osaksi taisteluasi. Olen todella ylpee susta jos pystyt olla edes hetken tekemättä jotain itsellesi🫂
mulla on ollu sama juttu vuosia kans
tsemppiä <33
Mä olin itsetuhoinen viime talvena, sain apua, mutta Vihasin sitä, olen käynyt spykiatrilla tammikuusta lähtien, nyt on tauko, mutta olen joka kerta inhonnut mennä sinne, se ei auta, että joku tuntematon tai vaikka oma äiti kysyy, että mikä on olo tai onko huolia. Jokin aikaa sitten mulle vaan tuli joku [osa tekstistä poistettu] en tiedä mikä mulle tuli, en ollut edes ahdistunut. Oon ollu siis kuivilla tammikuusta lähtien, sillon itsetuhoisuuden syy oli kehodysforia (vanhemmat eikä spykiatri tiedä tästä)
Hei ”12.v 🌟N-B🏳️🌈”!
Kiitos viestistäsi ja siitä, että jaoit oman kokemuksesi. On tosi tärkeää, että olet saanut itsellesi apua itsetuhoisuuteen, vaikka kurja kuulla, että vihasit käydä psykiatrin luona.
Hienoa, että olet ollut kuivilla itsetuhoisuudesta tammikuusta lähtien. Voit olla itsestäsi ylpeä! Tie kohti parempaa vointia ei ole aina tasainen, joten vaikka oma vointi ottaisikin joskus takapakkia, niin itselleen on hyvä olla lempeä ja armollinen. Mainitsit, että sinulla on ollut jonkin aikaa sitten hetki, jolloin olet käyttäytynyt itsetuhoisesti, etkä tiennyt mikä sinulle tuli. Joskus omalle käytökselle ei välttämättä aina tunnista mitään tiettyä syytä.
Ymmärrän, että joskus voi tuntua turhalta kertoa omasta voinnistaan ja huolistaan. Silti haluan kannustaa sinua kertomaan olostasi aina ihan rehellisesti. Siitäkin on tärkeää sanoa, jos tuntuu, että aikuiselle kertominen ei auta, sillä silloin aikuiset pysyisivät miettimään, millä keinoin he voisivat olla tukenasi vielä paremmin.
Toivon, että rohkaistuisit kertomaan myös kehodysforiasta, juurikin siitä syystä, että silloin sinua pystyttäisiin tukemaan vielä paremmin. Psykiatrille kehodysforia on varmasti tuttu aihe! Entä miltä sinusta tuntuisi puhua tästä vanhemmillesi tai jollekin toiselle läheiselle aikuiselle, kenelle puhumisen koet turvallisena?
Meille voit myös soittaa, chatata tai kirjoittaa, jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti. Lasten ja nuorten puhelin sekä Nuorten tukilinja päivystävät numerossa 116 111 nyt kesäaikana joka ilta klo 17-24. Lasten ja nuorten chat päivystää joka ilta klo 17-20. Meille voit kirjoittaa myös nettikirjeen.
Olet tärkeä ja arvokas! Muista, että yksin ei pidä jäädä, jos on vaikeaa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Mäkin kärsin itsetuhoisuudesta ja varmaan kun on taas kylmempää eikä tarvii pitää t paitaa aion jatkaa. Mä oon kumminkin puhunut asiasta mun kavereille ja kyl se on auttanut
Mut ei kai mulla muuta, tsemppiä kaikille!
Hei ”🏳️🌈”!
Kiitos, kun kirjoitit tähän viestiketjuun ja jaoit oman kokemuksesi.
Ikävä kuulla, että kärsit itsetuhoisuudesta. On tosi hienoa, että olet puhunut asiasta kaverillesi ja olet huomannut sen auttavan. Se onkin tärkeää, että osaa puhua vaikeista asioista. Itsetuhoisuus on aina sellainen asia, johon tarvitsee apua ja siksi ohjaankin sinua tukeutumaan sinua lähellä olevaan aikuiseen, jonka koet luotettavana ja turvallisena. Kuka voisi olla sinulle tällainen aikuinen?
Tärkeää olisi, että sinun omat läheiset aikuisesi voisivat olla tukenasi ja auttaa sinua voimaan taas paremmin. Itsetuhoisuuteen on tärkeää saada apua myös ammattilaiselta. Koulussa esimeriksi kouluterveydenhoitaja tai -kuraattori ovat ammattilaisia, jotka ovat tottuneet kohtaamaan monenlaisia haastavia asioita, mm. itsetuhoisuutta. Itsetuhoisuus kertoo yleensä sisäisestä pahasta olosta ja ammattilaiset osaavat miettiä kanssasi yhdessä keinoja siihen, miten omaa huonoa oloa voi käsitellä turvallisesti.
Jos kaipaat vinkkejä esimerkiksi siihen, miten ottaa asia puheeksi aikuisen kanssa, voit tutustua meidän Nuortennetin ”Apua ja tukea” -osioon: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, voit soittaa ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen sekä Nuorten tukilinjaan numerossa 116 111. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Aikuisten tehtävänä on auttaa sinua, joten ethän jää yksin!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä