En jaksa enää. Siis mä oon ollu 7 vuotta koulukiusattu ainaki mun laskujen mukaan. ( Eskarista ja vähän päiväkodista) Mua homotellaan ( Oon siis poika) oon kuulema läski, tyhmä,idiootti, turha, säälittävä, nolo, paskapää ja tällästä normi settii. Oon siis 14-vuotias poika ja oon ihan hukassa. Mulla on kavereita ja oon kaveriporukassa suurin osa on tyttöjä ja siinä on niiku kaks poikaa johon oon ihastunu. Ooon hoksannu, et oon niille aivan ilmaa siis ihaku mua ei olis olemassa joskus ku koulus ollaan ja ne puhuu toisillee vaa ja sit mä jään siitä ringistä pois ja oon sillee ahaa okei no meempä tonne. No kohta ne tulee siihen ja on sillee miks oo t täällä ja et miks et oo meijän kaa. Mä en uskolla sanoo et musta tuntuu et te ette enää haluu olla mun kaveri. Mä kyl oon avautunu näille mut nykyään mitä sanon niillä tulee vaa se perus aha tai hymähyksiä. Se saa mut vaa tuntemaa tyhmältä ja mitättömältä. Mulla on sellanen ” inhottava” tapa. Satutan ihteeni monella eritavalla. [osa tekstistä poistettu] Koulussa mua siis ei onneksi ihan joka päivä kiusata. Mut mua päi saatetaa osotella mua katotaan semmosella hyi hitto ilmeellä mut saatetaa kans kiertää kaukaa niiku joskus ala-asteella. Mun koulu menee pää sääntösesti hyvin mul on vaa oppimisvaikeuksia matikassa ja äidinkielessä. Joo ala-asteella kävin erityisopettajal muutaman vuode äikän takia. No nyt oon käyny ykkösestä asti matikan takia erityisopettajalla ja musta tuntuu että en opi mitää millonkaa. Oppimista hankaloittaa se kiusaaminen. Joskus mut saatetaan ahata nurkkaan. Tässä muuan päivä sitte tulin ruokalasta mun takana tuli muuan kiusaaja. Pääsin alakertaan olin menos mun kavereitten luokse. Sit ne kiusaajat tulee siihen ja koittaa ahdata mut nurkkaan. Tainno siinä oli yks kiusaaja ku se tuli valittaa ku olin sitä sanonu suutuspäissää homoks. ( Tää kiusaaja on kristinuskossa ) Se siis tuli mulle siitä valittamaan ja mä koitin olla välittämättä ja pyysin sen vaa lähtemää. Sitku sain sen tönästyä seinää ja mulkastua sit se suostu menee. Hoksasin et mun kaverit ei ollukkaa siinä peruspaikassa missä ne yleensä on. No ottiin mun koululaukun ja lähtiin käytävää pitkin kävelee niitten kavereitten luokse. Mulle huudeltii ja pilkattii. Käytävällä ei ollu opettajaa ollenkaa niiku yleensä koitin mennä siitä itkua pidätelle niitten muitten luokse.
Mä uskon vahvasti, että mulla on monta erinlaista mielenterveysongelmaa oon itsediagnosoinu ne.
– Ahdistuneusuushäiriö
– Lievä skitsofrenia.
– Keskivaikea masennus.
– Kaksisuuntainen mielialahäiriö
– Lievästi alkava bulimia.
Kaikki tosta siis on mun itsediagnosoituja. Ei lääkärin.
asiasta toisee.
Mä en tajuu mulla on joku obsessio vereen. Tykkään verestä, syön verta jos mulla valuu sitä jostaki, joskus ajattelen muita et [osa tekstistä poistettu]
Mä nään muute kuolleita ihmisiä. Ne puhuu mulle ja mä puhun niille jotku on pahoja jotku hyviä. Ne seuraa mua ne kyselee ne pyytää apua multa ne vahingoittaa mua ja sillee. En tiiä miten pystyn katsomaan vastauksia jos saan. Propsit sille, joka jakso lukee tän.
Hei,
olet joutunut ihan kohtuuttoman kauan kestämään henkistä väkivaltaa, jota kiusaamiseksikin kutsutaan. Se on väärin eikä millään lailla sinun syytäsi. Ei siis missään määrin. Sinulla on oikeus olla juuri sellainen, kuin olet ja saada olla ja opiskella rauhassa.
Onko kukaan aikuinen koskaan puuttunut kohteluusi? Oletko puhunut koulun aikuiselle siitä, mitä joudut kestämään joka päivä? Jos et vielä, niin kannustan sinua tekemään niin. Sinun ei ensinnäkään tarvitsisi kestää tuota ja toisekseen aikuisilla on velvollisuus puuttua kaikin keinoin moiseen! Tiedän, että usein se ei auta, vaikka aikuiset saisivat tietää ja yrittäisivätkin puuttua, mutta monen kohdalla kiusaaminen on myös helpottanut tai jopa loppunut aikuisen puuttumisen jälkeen. Sen lisäksi saisit jaettua pahan olosi. On kohtuutonta, että joutuisit yksin kantamaan kaikkea tuota. Kuka tahansa alkaa voida huonosti vuosien henkisestä kaltoinkohtelusta. Sinulla on kaikki oikeus saada apua ja tukea!
Minua huolestuttaa se, että sinusta tuntuu, että kärsit noin monesta sairaudesta. Ovat ne sitten paikkaansa pitäviä niitä tutkittaessa tai eivät, niin jo se, että mietit noita diagnooseja yhdistäen ne itseesi, kertoo siitä, ettet voi hyvin ja tarvitsisit aikuisen apua. Sinulla on oikeus aikuisen apuun. Olet vielä tosi nuori ja vaikka elämäsi olisi tähän asti ollut paljolti taistelua, niin olet kuitenkin vasta elämäsi alussa. Kaikki voi kääntyä paremmaksi. Pääset näistä huonosti kohtelevista ihmisistä eroon, pois epämukavasta ympäristöstä ja sellaisten ihmisten pariin, jotka ovat tarpeeksi sinut itsensä kanssa ja hyvinvoivia, että voivat, haluavat ja osaavat myös kohdella muita, Sinua, hyvin. Tämä hetki ei ole ikuisuus.
Tärkeää kuitenkin on, että saisit tähän hetkeen apua. Siksi se on erityisen tärkeää, että pohja tulevallesi turvataan. Tulevalle, jolla on paljon hyvää annettavaa vielä, vaikka se tuntuisi nyt vaikealta uskoa. Mielesi on ollut koetuksella monta vuotta ja aivan kuten kehoa, joka on rasittunut ja voi huonosti, sitä pitää ja kannattaa hoitaa.
Voi kunpa et satuttaisi iteäsi. Kukaan ei saisi satuttaa sinua, et sinä itsekään. Se on ehkä tapasi purkaa sisäistä kivun tunnetta, mutta se ei vie sisäistä kipua kuitenkaan pois, vaikka hetkellisesti ottaisi pahimman kärjen pois.
Nyt toivoisinkin, että ottaisit askeleen oman hyvinvointisi puolesta ja lähestyisit jotain aikuista. Kertoisit aikuiselle tai näyttäisit vaikka tämän tekstin, ja pyytäisit apua. Kerro sairauksista, joita epäilet itselläsi olevan. Kerro kiusaamisesta ja siitä, miten koet, ettet jaksa. Se on isoin palvelus, jonka voit itsellesi tehdä! Voiko siinä olla mitään hävittävää?
Se aikuinen voi olla vanhempasi, koulun terveydenhoitaja tai kuraattori – kuka vain, jolle koet helpoimmaksi puhua. Kuka se voisi olla? Älä aikaile, vaan kerro jo tällä viikolla.
Voit myös soittaa nimettömänä ja maksutta Lasten ja nuorten puhelimeen tai chatata kanssamme täällä Nuortennetissä. Ja voit kirjoittaa myös nettikirjeen, jolloin saat vapaaehtoisen aikuisen vastauksen. Myös nettipalvelut ovat täysin luottamuksellisia.
Toivoa ja voimia Sinulle! Muista, että olet superarvokas ja tärkeä ihan omana itsenäsi!
Tää oli tosi koskettavaa..mä en oikeesti tiiä miten suo voisin auttaa..mut muo jäi mietityttää toi et sä näät kuolleita ihmisiä? hmm..mä suosittelen ja pyydän et meet oikeesti seurakuntaan ja tutustut Jumalaan kunnolla.. Kun mä olin ihan sekasin ja itsarit pyöri pääs ja luulin itteeni mielisairaaksi (en ihmettele vaik oikeesti oisinki) nii sillon mä rukoilin itkien et ”Anna mulle mun elämän ilo takasin ja järjestä mun kaikki asiat hyvin! Päästä mut pois pahojen henkien vallasta!” ja nyt oon taas KUNNOSSA!! Oon niin kiitollinen Jumalalle siitä! se auttaa aina ja kaikessa jos vaan pyydät ja sulla on vahva usko..Mene,luota jumalaan,antaudu sille ja se johdattaa!! oikeesti! Jumala parantaa vaikka olis mielenterveys ongelma!! lue raamattua vaik se saattaa kuulostaa tylsältä! Jumala on auttanu muo ja esim. mun iskää joka meinas kuolla parivuotta sitten, joka ei oikeesti ollu kaukana ja auttaa myös suo jos vaan haluut.. tää ei ole mitään kristin uskon mainostusta tms. vaan haluun et tiiät että on olemassa pelastus ja Jumala rakastaa suo just sellaisena kun olet koska on sinut luonut! ja se rakastaa ihmisiä niin paljon että antoi meille vapaan valinna siitä että haluammeko uskoa ja pelastua vai emme..juu täst tuli kunnon saarna mut et pety jos sen teet ja menet mielenkiinnolla mukaan seurakuntaan ja Jumalan luo! ja ne kuolleet ihmiset..osa niistä hyvistä hengistä voi olla enkeleitä ihmisen muodos jotka yrittää auttaa sut pois pahasta ja osa taas niitä pahoi henkii jotka yrittää vietellä sut pahan puolelle ja siitä ties minne..ja jos pystyt niin yritä olla vaan itsevarmempi koulus, koska kenelläkään,siis ei kenelläkään oo oikeutta kiusata suo koskaan milloinkaan ikinä mistään asiasta!!! kiusaaminen on rikos!! älä välitä kiusaajista ja muiden kommenteista ja ahatteluista! niissä se vika on jos ei tajuu kuin lapsellista se on ja säälittävää!! kannatta mennä juttelee näistä asioista jollekkin luotettavalle aikuiselle tai vaik soittamalla tänne MLL tyypeille koska tällästen asioiden kanssa ei kannata eikä saa jäädä yksin! Voimia sinulle ja jaksamista oikeesti! muo itteäni ärsyttää kans tollaset ns.kaverit jotka tavallaan jättää sut ulkopuolelle ja sit myöhemmin kysyy et mitä sä tääl yksin teet? nimittäin mun kaverit on joskus just samanlaisii ja se ei oo kivaa..älä anna periksi ittelles! ajattele et mus ei oo mitään vikaa henkisesti eikä fyysisesti koska ei ole! rukoilen sun puolesta joka ilta nyt seuraavan viikon ajan oikeesti koska haluun et sul ois onnellinen elämä ihanien ihmisten kanssa! jaksamista sulle ja muista: kuolema ei ole sit mikään ratkaisu ikinä mihinkään vaik mä ajattelin ite silloin päinvastoin kun mulla meni tosi huonosti! :`)
Mä luin ton ja mulle tuli hirveen paha mieli. Siis mä en tajua. Kuin ihmiset voi olla tommosia. Mut joo hyvä et sulla on edes jonkunlaisia kavereita. Suosittelen oikeesti kertomaan jollekkin luotettavalle opelle, luokanvalvojalle, terkkarille, kuraattorille vaikka sille erityisopella tai jollekkin luotettavalle aikuiselle. Onks teijän koulussa ketään yksinäistä johon voisit tutustua? Ja onko ne kiusaajat sun luokalla. Meijä koulussa pystyy ainakin vaihtaman luokkaa jos ei pärjää omassa luokassaan. Jos kerran epäilet noita kaikkia sairauksia niin hakeudu oikeasti hoitoon! Siis jjos pyydät apua joltain aikjiselta niin varmasti tulet saamaan apua! Muutenkin yläkouluikäiset on silleen aika herkässä mielen tilassa että jos ei saa apua ongelmiin niin saattaa olla koko elämä pilalla.
Kiitos vastauksistanne. Haluun jotenki avautuu vielä.
Oon hoksannu, et mun ruumiinkuva on pahasti vääristyny. Siis mulle on kaikki läskiä mikä roikkuu. Mulla pitäs olla massaa pitäs olla lihaksia pitäs olla kaikkee. Tavottelen täydellisyysttä ja nytki oon ihan maassa ku ees ajattelen ruokaa. Joskus en voi vaa olla ajattelematta muuta jos oon pahalla päällä tai ihan masentunu. Masentuneena kyl ruukaan satuttaa ihteeni tai sit vaan syönsyönsyönsyön ja syön. Sit valitan itelleni ku oon kauheen näköne. Mulle ei riitä mikkää kaikki pitää olla justiin itelleni. Ainaku oon lähös kouluun mietin vaa samoja asioita et joo taas oon näissä ja en oo tollanen enkä tälläne miks en voi olla laihempi miks en voi olla komeempi miks mul ei vois olla hyvää ääntä. Miks ne vois olla tälläne ja tälläne. Asiasta toiseen. Mua pelottaa mun perheen tulevaisuus. Mul meneee koulus huonosti välillä tutuu et kotona menee huonosti vaikka kyl saan tukee ja näi ja mua kehutaan ja sillee. Tunnen kotona itteni yhtä yksinäiseks ku koulussaki. Koulussa siis mul on kavereita. Mut silti musta tuntuu et oon ihan yksin. Ihan sama miten paljon saisin aukastua omaa rumaa suuta kavereille et olo paranis. Se siis kyl auttaa mut silti se saattaa pahentaa mun oloo entisestää. Eli ooon ihan romahtamis pisteessä. En jaksa nytkää mittää. Mietin vaan et miks en vois_olla_kuollu. Kaikilla olis helpompaa en olis kellekkään esteenä. En olis kelleekkään ilmaa. Tulis sisänen rauha ja kaikki paha olo helpottus kokonaa. Sais vihhoin tuntee onnen. Miltä se ikinä tuntuukaa. Sitte mul on ihastus. En tiiä ikinä mitä sille sanon siis mun kaveri halus niiiiiiiiiiiin kertoo sille ku mä en pystyny nii et tykkään siitä. Annoin luvan ja nyt se tietää ja katoppaku se on poika. Ei siinä mittää se on ottanu sen ihan hyvin vastaa. Mut sit joskus mietin et oonko tarpeeks hyvännäköne oonko ruma oonko liian läski oonko liian tyhmä oonko liian p*skapää ja tällee. Musta tuntuu et en ikinä voi olla oma itteni. Tänäänki olin liikuntatunnilla hyvinhyvinhyyyyvin ahistunu koska oli kokoajan semmone tunne et en tuu ikinä oppiin tästä mittää enkä tuu ikinä osaamaankaa. Ja sitku tykkäsin kysseisestä lajista. Mut sit se tuo lisää paineita koittamaan. Sitku ees yritän kunnolla mikää ei onnistu. Mä ooon vahvasti miettiny, että voisin puhuu nuorisotyöntekiälle. Jos niillä siis on vaitiolovelvollisuus. Mua eniten pelottaa jos se kertoo äitille ja isille ja sit usuttaa sossut meijän kimppuun ja repii meijän perheen palasiksi. Sit mulle tulis syylinen olo. Sitä en ennään kestäis [osa tekstistä poistettu] Kiitoooos jos jaksoitte lukee tänkin.
Kuulostaa siltä, että olet tosi ankara itsellesi suurimman osan ajasta. Mielessäsi on paljon asioita, huolia ja ankaruutta itseäsi kohtaan. Moista määrää isoja asioita on raskasta kantaa yksin. Mukava kuulla, että sinulla on kavereita, joille voit kuitenkin jakaa osan ajatuksistasi.
Kuten aiemminkin kirjoitin – sinusta herää huoli. Mitkään asiat eivät kuitenkaan ole koskaan niin isoja tai vaikeita, etteikö niihin löytyisi apua ja jokin muu ratkaisu, kuin itsensä ja elämänsä lopettaminen. Elämässä asiat voivat kuitenkin kääntyä moneen eri suuntaan ja aina on mahdollisuus parempaan. Sen sijaan lopulliset ratkaisut ovat niitä, joista ei ole paluuta. Siksi ajattelen, että elämän kaikki mahdollisuudet olisi järkevää katsoa.
Hienoa, että siis itsekin mietit aikuiselle juttelemista = avun hakemista. Ymmärrän, että luottamuksellisuus mietityttää sinua ja kannustankin sinua kysymään nuorisotyöntekijältä asiasta. Eli voit suoraan kysyä, millainen vaitiolovelvollisuus häntä sitoo ja pysyvätkö keskustelunne teidän kahden välisinä. Jos sinua silti vielä alkuun epäilyttää, niin voit alkuun puhua hänelle vain joistain asioista, kuten yksinäisyyden tunteesta ja pahasta olosta.
Voi suo..mä oikeesti itken tääl ku luen näit sun juttuis..:´( ei kenelläkään sais olla noin paha olla..tekis mieli tavata sut ja jutella sun kanssa näist..ku haluisin niiin kovasti auttaa suo..aika monet ihmiset on tullu juttelee mulle niitten huolista ja mä oon sit kuunnellu ja keskustellu niitten kans niistä ja sellasta..mä rukoilen ja pyydän Jumalaa sun avuksi ja että sä löytäisit sen ja sitä kautta sun asiat paranis..Jaksa vielä silti ja älä ajattele itteäs liikaa..niinku silleen et oon huono,oon läski,oon täys p#skapää ym..niistä tulee vaan huonompi olo. Ajattele sen sijaan et mä saan olla just sellanen kuin mä oon, koska se on niin! :) etsi itsestäsi hyviä puolia! voimi ja voimia ja voimia ja jakamista paaaljooon sinulle! ja joo se auttaa kun saa puhua jollekkin luotettavalle aikuiselle! ;]