Siis oon jo aina inhonnut verta hirveesti. (Pelkkä ajatteleminen tuntuu pahalta) Viidennellä luokalla se tuli erityisesti esille, koska ympässä oli ne ihmisen bilsat ja niissä kaikki sisäelimet ja verijutut.
Aina, kun näen verta, alan voida huonosti ja syke nousee miljardiin. Omaa verta just ja just kestää mut kun se on joku toinen…
Lääkärisarjoja en pysty katsomaan. En tajua miten kukaan muukaan pystyy. Jotkut meidän luokkalaiset ovat ihan hulluna niihin ja joudun aina kuuntelemaan niitä juttuja. Yritän vain tukkia korvat.
”Se on siedätyshoitoa, kuuntele nyt!”, ne sanovat, mutta en mä halua mitään siedätyshoitoa! Ne haluavat vaan kiduttaa mua niillä jutuilla, ärsyttää minua, saada sen pyörtymisreaktion irti, mutta en ole niin pitkällä. Minua vain ahdistaa! Ei muuta! Haluun vaan tietää, mistä tää johtuu ja miksi! Milloin ne tajuu? Mistä tähän saa apuu?
Moi!Hyvä että oikeasti ihmettelet tuota tilannetta.Minä pystyn katsomaan verta joskus ja joskus en.Mutta kaverisi tekevät väärin, kun tekevät noin. Saat olla tykkäämättä siitä jos haluat se on sinun oma asijasi. Oletko kysynyt opettajalta/vanhemmilta jos pääsisit vaikka koulukuraattorin puheille ja kysyä rohkeasti vahemmilta.Vanhemmat on sun tukena varmasti, en osaa sanoa mistä kyseinen asia/tilanne johtuu mutta koita pärjätä.❤:llä —
Apua en osaa antaa, mutta vertaistukea kylläkin. Tässä juuri googlasin ja sain selville että tällä on näköjään joku nimikin. Pienestä pitäen olen vihannut verijuttuja ja aina ollut lähellä pyörtyä, mutta onneksi huomaan aina kun alkaa pyörryttää. Päällimmäisenä on minullakin mielessä kun eskarissa poika teki itselleen tahallaan haavan käteen ja juoksi mun luokse käsi verta valuvana. Sen mitä voin sanoa apuun on vain että aika parantaa. En olisi itse ikinä uskonut, mutta oikeasti näin on. Ja muista että älä turhaan pakota itseäsi. Pikku askelin hyvä tulee. :)
Juu, en tiedä näetkö tätä viestiä mutta mulla on tismalleen sama sähkön kanssa. Samat oireet ja kaverien sama suhtautuminen asiaan. Ärsyttää kyl.
Kuulostaa siltä, että sinulla on hematofobia eli veripelko. Siitä on olemassa lievä ja vakava muoto.
Lievässä muodossa tulee pelkoreaktio kun näkee verta, kuvia verestä jne. Jos omasta sormesta tulee verta niin mitään pelkoreaktioita ei todennäköisesti edes tule, mutta jos näkee kaverin sormessa verta niin silloin tulee. Vakavassa muodossa veren näkeminen, kuvat verestä tai jopa veren ajattelu voi saada ihmisen menettämään tajuntansa. Sinulla siis vaikuttaa olevan lievä muoto. Sen kanssa oppii elämään.
Itselläni on vakava muoto. Senkin kanssa on oppinut elämään.
Minulla ei itellä ole hematofobiaa mutta mulla on hirveä emetofobia eli oksentamisen kammo onko jollakin sama??
Hyvää kesän odotusta kaikille 🌨️🌺💐💚🌴
