yksi jo kirjotettu aihe ja yksi ongelma lisää(vastaus yhessä jutussa)

faija pelko huonosta ensivaikutelmasta:

mun äiti ja isä eris kun olin 3-4v(veli oli 2-3) ja oikeudessa päätettiin että mun äiti on yksin huoltaja ja mun isällä ei oo oikeutta huoltajana enään muhun tai mun veljeen. mutta silti mun äiti halusi että me saadaan nähdä isää joten oikeus sanoi että joka toinen vklp me ollaan siellä ja joka toinen kotona.

okei se toimi kunnes olin 5 isä ilmotti että me ei mennä sinne sinä vklp:nä ni mä menin kummeille(sen siskolle) ja se nosti oikeus jutun siskoaan vastaan kun menin sinne ja sit mä en enään päässyt mihinkään niinä vklp:eina kun oli isän ja ei menty sinne jouduin olemaan kotona. ei se ollu tylsääkään kun kavereita oli muutama samas pihas.

mutta sit me muutettiin ja sain isäpuolen mä en aluks tykänny siitä koska huusi ja ei oikeen tykännyt lapsista.

sitten muutettiin taas ja sain uuden isäpuolen joka ei oikeestaan välittänyt meistä(mä ja veli) ja isän kanssa alkoi taas joka toinen vklp sujua kunnes menin kolmoselle jolloin aloin ite määrätä minne menen ja milloin menen ja kapinoin jos en päässyt sinne minne halusin. veljeni kyllä kävi vielä isällä.

kunnes olin 9 mulle soitti joku setä ja kysy mun äitiä ja sanoin että ei ole. kysyin onko asia tärkeä että annanko numeron ja sanoi että ei oo niin tärkeä mutta anna silti. äiti oli kieltänyt mutta annoin silti numeron ja kun äiti tuli hakemaan meitä mammalta niin kysyin mitä se setä sano ni äiti sano et se oli poliisi.

poliisi kertoi että mun isä oli sairaalassa ja oli saanut jonkin kohtauksen ja hoitajat oli joutunut kutsumaan poliisin apuun ja poliisi myös kertoi mitä mun isä oli huutanut ja riehunut:”mä tapan ne mä tapan mun äitin ja ne mukulat”(ei ole alkuperäinen mutta kutakuinki tollanen) ja sen jälkeen oon pelänny olla siellä että jos se tulee sen veitsen kanssa sieltä ovesta mun tyköön ja tappaa oikeesti ja mulla ei ollut suoja asetta. ja sen jälkeen mä halusin vähentää mutta veli ei halunnu vähentää isällä käymistä ja mä en uskaltanut päästää sitä yksin sinne. mutku mä olin siellä mä en nukkunut yhtään ja kotona näin painajaisia aiheesta.

mut sitten mä sain veljen vähentämään ja mun ei tarvinnut enään mennä sinne ja sit mä kävin tosi harvoin siellä ja sit tuli mun konfirmaatio 3.4.11 ja isä sanoi että oli muuttanut ja ilmoittaa osoitteen ei oo ilmottanut ja toivon ettei ilmotakkaan koska en haluu olla yhteydessä siihen tyyppiin. mutta nyt mun veli on taas puhunut siitä ja mä en kestä sitä.

miten saan valittaja pukin tajuamaan että se ihminen ei oo mun isä enään et jos mä näen sen se on mulle joko ilmaa tai kohtaus kohta sen takia mulle on tullut pelko kaikkien faijoja kohtaan jos saan niistä huonon ensi vaikutelman. ja kerran sain samanlaisen kohtauksen mun kaverin faijasta kuin omasta mulle kuolleesta faijasta. ja mun kaveri melkeen soitti ambulanssin ja kun sen isä lähti ni mä aloin rauhottumaan joten huomasin että mulla on se pelko vieläkin aika voimakkaana.

uusi ongelma:
mulla on oikeesti iso ongelma mä en oikeen kestä tätä enään.

jos alotan niin alusta kuin muistan/ on tarpeellista.

siskoni(ei biologista sukua mitenkään) on 17 ja on hieman henkisesti sairas ja saa ahdistuskohtauksia ainakun kuulee mun tyttöystävän nimen siitä lähtien ku me alettiin olemaan ja nyt se on ollu viimeset pariviikkoo niin et lääkärit on sanonut että jos siskoni näkee mun tyttöystävän ni hän saattaa kuolla ja mä en halua sitä koska rakastan häntä kuin pikkusiskoani(puol sukulainen). ja sitten siskoni ei voi elää ilman minua ja kuulemma olen ainoa syy miksi hän on hengissä+hän seurustelee mutta silti rakastaa minuakin sillee että voisi seukata. minä olin kiinnostunut hänestä mutta en enään koska mulla on jo tyttöystävä.

tyttöystäväni on 14 ja hän ahdistuu ainakun kuulee siskoni nimen ja pelkää että hän saa kohtauksen kun siskoni näkee hänet. niin saakin. mutta en voi jättää häntä koska oikeasti rakastan häntä ja ikävöin kun emme näe.

ja minä olen tässä ns. taistelussa se joka halutaan valloittaa. mutta nyt siskoni on lopettanut ns. hyökkäilyn ja odottaa että minä autan häntä mutta en osaa auttaa häntä. ja sittaas mun täytyy myös jeesiä mun tyttöystävääni kun hänellä on huono fiilis ja muuta. siskoni sanoo että en voi saada molempia mutta minä en halua päästää kummastakaan irti siskoni on rakas ja tyttöystävä rakkainpani.

ja nyt sisko on siis hengen vaarassa jos näkee tyttöystäväni ja tyttöystäväni alkaa hermostua sen jälkeen kun näkee siskoni.
ja siskoni ja hänen perheensä ihmettelevät miten voin olla näin rauhallinen tässä tilanteessa mutta mä en osaa vastata siihen. ja lisäks siskoni perhe on pitänyt minua perheen jäsenenään ja kun aloin tyttöystäväni kanssa niin sen jälkeen minä olen kuulemma syypää kaikkeen jolloin mua syyttää siskoniperhe ja ne syyttää myös tyttöystävääni ja mä yritän auttaa molempia mutta en aina ehi tai pääse.