Eli tähän voi johtua monesta asiasta, mutta mä olen aina ollut ei-niin-sosiaalinen ihminen. Epäilisin syyksi sitä, että mua kiusattiin lähes koko ala-asteen ajan, kunnes muutettiin pois koko kylänpahasesta. Se ei kuitenkaan ole mun asia.
Mä en oikeen ikinä ole perillä jutuista, joista mun kaverit puhuu. Paperi ja kynä tuntuu paljon läheisemmiltä, kun luokkakaverit. Perheen kanssa toki menee tosi hyvin, ja jutellaan ihan avoimesti.
Muahan se ei haittaa, etten oo kavereiden kanssa kun pari kertaa vuodessa. Mut niitä se tuntuu hiukan tökkivän, enkä haluais aiheuttaa tahallani pahaa mieltä. Kuitenkaan väkisin niiden kanssa olo ei oo kovin kivaa.
Ei se kavereiden saaminenkaan oo kovin helppoa, voisko sanoa että oon hiukan nirsoa tyyppiä. Mulla kesti neljä vuotta tutustua mun edellisiin kavereihin tarpeeksi, että hyväksyin ne oikeesti ystäviksi. Tuttavat on sitten eri asia, mulla menee ihan hyvin luokkakavereiden kanssa, vaikka ne taitaa pitää mua ihan hulluna. Ei sillä, että sil olis jotakin väliä. Mä olen aina kulkenut vähän omia polkujani.
Ongelma on siis se, että mä tykkään enemmän kirjoista ja kirjottamisesta kun mun kavereista, ja perhe riittäis varsin hyvin. Kaiken lisäksi mä olen siirtymässä yläasteelle ens vuonna, ja luokka uusiutuu taas.
Tarvitseeko ihminen suvun ulkopuolisia (läheisiä) kavereita koulun ulkopuolella? Kyllä mä peruskoulun loppumisen jälkeenkin varmasti näen mun tän hetkisiä kavereita jonkin verran. Mihinkään täyteen syrjäytymiseen ei ainakaan tunnu olevan vaaraa.
Maailmassa on ihmisiä moneksi, osa on sisäänpäinkääntyneitä ja osa ulospäinkääntyneitä, eli niinsanottuja introverttejä ja ekstroverttejä. On täysin normaalia, että jotkut eivät pidä ihmisen seurasta niin paljon, mutta jos koet tarvetta seuralle, niin suosittelen, että koitat ”hankkia” kavereita. Voi toki olla, että et vain ole tustustunut ihmisiin, joiden kanssa oikeasti haluaisit viettää aikaa, joten pidä silmät auki!
Aina kumminkin kannattaa pitää mukavia ihmisiä ja venhemmat lähelellä, jos jotain pahaa sattuisikin. Eristäytyminenkään ei ole suotavaa, mutta itse sanoisin, että turha alkaa ottaa paineita sittä millainen täytyisi olla muiden mielestä, vaan kannattaa elää oman itsensä mukaan.
– Introvertti
