En tiedä miksi, mut aina on tosi yksinäistä. Vaikka oon porukassa olo on jotenkin tyhjä. Tai on mulla joskus kivaakin porukassa mut sitten kun meen himaan niin vaan itken ja itken kun on niin paha olla enkä tiiä miks.
En usko et tää liittyy murrosikään.
Sisko ja hänen poikaystävä oli käymässä ja oli tosi hauskaa jutella heidän kanssaan. Sitte kuitenkin ku he lähti niin se sama tuttu… tyhjyys. En osaa olla yksin mutta en kyllä porukassakaan.
Koulu ei huvita. Ennen sinne meno vei sen pahan olon pois, mutta nyt se on mussa koko ajan. Eikä frendit enää jaksa ees kysellä onko kaikki ok. En mä haluu et kukaan on huolissaan musta mut samaan aikaan haluun et joku kuitenki näyttäis et välittää.
Tuntuu että en enää kestä. Aina ku tulee semmonen olo että varmaan kuolen, ni ei mulla oo ketää. En mä voi soittaa minnekkää tai kellekkää. Enkä mä osaa hallita mun tunteita ollenkaan ja oon usein sortunut tekemään jotain itelleni. Kun päätin et en enää satuta itteeni nii rupesin ettii jotain muita keinoja päästä pahasta olosta eroon. Poltin ja join, puhuin paskaa muista ihmisistä, seurustelin vähä vanhempien tyyppien kanssa ja sellasten ihmisten kanssa joista en ees tykkänny.
Onko tää ihan normaalia vai onko mussa jotain vialla?
Hei,
nimimerkki DG! Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitat on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi myös aikuisen tukea. Viestisi on kopioitu kokonaisuudessaan myös Päivystäjä mukana keskustelussa-keskustelualueella. Lasten ja Nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat tällä palstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, se julkaistaan kokonaisuudessaan tai osittain tällä palstalla.
Tällä palstalla viestien julkaisu voi olla ajoittain hitaampaa kuin muilla keskustelualueilla.
Voit halutessasi olla myös yhteydessä lasten ja nuorten puhelimeen (puh. 116 111) tai chat: https://www.nuortennett.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Ei hätää, Mullakin on aina tyhjä tai yksinäinen olo. Vaikka mul on paljon kavereita tuntuu vaa et oon ihan yksin täällä.
Ku luin ton niin mietin et toiha on ihan niinku mä
