Siirry sisältöön

Yksinäinen, surullinen ja epätietoinen tulevaisuudesta

epätoivoinen lukiolainen

Mä oon nyt aloittanut lukion ja mun luokalla on kaksi mun hyvää kaveria yläasteelta. Tuli just uus luokka ja uudet kaverit ja oon jäänyt vähän ulkopuoliseksi, kun oon hiljasempi ja ujompi kun nää mun kaks kaveria. Toinen niistä mököttää mulle aina vähän väliä epäkelvosta syystä ja sit totta kai mä oon yleensä se, joka jää yksin kun ne on kahestaan. Mä mietin jo viime keväänä mun kotikauoungista pois muutamista, mut mä päätin jäähä kun kaikki mulle sillon rakas oli täällä (jalkapallo, jonka lopetan motivaatiopuutteen takia, frendit ja perhe joiden kaa tulee aina välillä välirikkoja sekä poikaystävä, jonka kanssa erottiin yhteishaun jälkeen). On tosi työlästä koittaa olla sosiaalinen ja puhuu kaikkien kaa, kun en oikeesti oo sellanen. Mä haluaisin vaihtaa koulua, mutta en tiedä
1. miten se onnistuu (koska lukio)
2. mihin mä vaihtaisin
3. miten mä ottaisin asian puheeks mun porukoiden kanssa?
Voisko joku neuvoo, et mitä mun kannattais tehä, kun tuntuu et täällä ei oo hyvä olla ja et kaikki vaan kääntää mulle selän. Apua nyt!

Nimetön

Heiii, mäkin oon ujo ja hiljanen. Olin koko peruskoulun ajan aina tunneillakin hiljaa ja olin myös ite ala-asteella miettiny miten vaihtaisin koulua, kun oli niin paha olla.
Kokemuksella voin kertoo et koulun vaihto yksinään ei auta. Jos sä haluut ettet jää yksi, sun pitää opetella tutustuu muihin ja se on vaikeeta. Tiiän sen.
Alotin kans just lukion ja otinki ensimmäistä kertaa itteäni kunnolla niskasta kiinni. Olin aktiivinen tunnilla ja yritin saaha uusia ihmisiä mun elämään. Mua jännittää hirmusesti kaikki esiintyminen luoka ees ihan siihen pelkkään tunnilla viittaamiseen saakka. Mä en uskalla olla äänessä siellä luokassa, mut pakotan itteeni, koska en haluu jäähä täysin yksin, vaikka omasta rauhasta nautin.
Sulla on viel mahollisuuksia muuttaa elämääs, jos niin haluut. Sitäkin kannattaa miettii millasta sä haluisit sun elämän olevan. Sä saat olla ujo jos haluut. Meinaan ite ainakin pitää ujon piirteen ittelläni, mut en vaa haluu sitä kamalaa sydämmen tykytystä joka kerta ku juttelen jollekki vähän ”vieraammalle” ihmiselle siin luokas.

Mut toihan oli vaan mun kokemaa, mut tiivistettynä, suosittelen sua ensi miettii haluutko pois siitä hiljasen tyypin lootasta ja sen jälkee teet sille asialle jotain. Koulun vaihto ei yksinään auta.

Tseppiä! :)

Vastaa aiheeseen: Yksinäinen, surullinen ja epätietoinen tulevaisuudesta

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top