Okei eli siis mun vanhemmat eros muutama vuosi sitten ja sen jälkeen mun elämä on vaan menny pikkuhiljaa alas päin. Mulla oli paljon kavereita joiden kanssa leikittään joka päivä pihalla aamusta iltaan. Mun paras kaveri oltiin ollu kavereita jostai 4 vuotiaasta niin senkin kaa jotenki alko mennä vaan et ei nähty enää ku muutettiin muutaman kilsan päähän. Aluks kaikki oli tosi hyvin ja sitten kun menin yläasteella siinä alko sitten kavereita häviämään ja muutenkin ulkona käynti vähentyi. Oon nyt ollu tässä tilanteessa et ei oo kavereita ja en käy ulkona kenenkään kanssa pari vuotta. Oon kieltänyt asian ja väittänyt kovaa itelle että joo emmä mitää kavereita tarvi ja kyllä mä hyvin pärjään yksinikin. Nyt vähän aikaa sitten oon ruvennut miettimään että kyllä se ois parempi ku olis niitä kavereita joiden kanssa olla.
heeeiii!!!
ensiksi, kyllä! ihmiset tarvitsevat ystäviä, (valittettavasti).
olen ollut samassa tilanteessa, mutta aloin ystävystymään kolmeen ihmiseen, joista kahden minä olen tuntenut etukäteen.
mutta, tilanne ei ole sama sinulle, kaipa?
tiedän että se on vaikeaa, mutta ehkä voisit laittaa viestiä ystävällesi? tai onko ketään mihin haluaisit tutustua?
en osaa laittaa muuta neuvoa..
:)
Hei Yksinöinen!
Hyvä, kun oot laittanut tänne nyt mieteitä. Ystäviä on hyvä olla läpi elämän. Onks sulla jotain mielenkiinnon kohteita, kun on alustoja jossa on samanhenkisiä ihmisiä niin sielä pystyisi olla myös sinun kaltaisia. Tsemppiä sulle tän asian kaa ja kannattaa kattoo tälläsiä alustoja ainaki!
