Yksinäisyys, huumeet & alkoholi

Oon helvetin yksinäinen ihminen, mulla on kavereita mutta ei sellasia ketkä hengaisi mun kanssa. Ja eipä kukaan koskaan minua kutsukkaan minnekkään, aina vaan katson kun muut pitävät hauskaa porukalla. Tuntuu pahalta tämä, en tykkää olla oma epäsosiaalinen itseni. tuntuu että mus on jotai vikaa.

Korvaan yksinäisyyttä nykyään alkoholilla & huumeilla, sillä saan oloani paremmaksi ja ei satu niin paljoa yksin oleminenkaan kun oon tunnoton, mutta tää ei saa jatkua näin, haluaisin vaan osata olla sosiaalinen ja sellainen kenet haluttaisiin mukaan johonkin.

Mua ahdistaa aika paljon sosiaaliset tilanteet ja en osaa olla oma itteni koska pelkään että must ei tykättäis. Paniikki iskee myös välillä jos todella ahdistaa ja annan mielen mennä pimeeksi.
Masennusta on todellakin, tuntuu että millään ei ole väliä, oon siinä pisteessä että uskon et mua ei ees muisteta tai huomata mun olemusta. [osa tekstistä poistettu]

En edes uskalla luottaa ihmisiinkään vaikka oisin tuntenut jo vuosia, tiedän että mä en saa takasin samanlaista luottamusta tai lojaalisuutta mitä mä tarjoan. Mut on niin monesti jätetty, petetty ja tuhottu.

Mä en voi kirjottaa kaikkea kun en jaksa, on niin paljon paskaa, mutta ei yhtään ketään kelle uskaltaisin puhua, tuntuu että ketään ei jaksa kiinnostaa mun huolet. Itse kyllä kuuntelen muiden huolet mielelläni ja autan niin paljon kun pystyn, mutta samalla haluasin kertoa omiakin.

Kukaan ei tiedä että oon tällänen. Mua pelottaa vähäsen, mutta ehkä joskus paranen ja saan frendei.
”Tyttöystävä” löytyy, mutta aika hankala sekin asia, pelottaa sekin miten tulee käymään sen kanssa.

Kirjotinpa paljon, ihme sinänsä mutta en ole selvinpäinkään..