moi olen 12 vuotias poika olen siis menossa yläasteelle ja olisin menoosa annatapioon voisko joku vastata joka on siellä tai jos muuten vaa tietää jotakin
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Kannustan sinua kertomaan ajatuksistasi psykologillesi. Uskon, että silloin huolesi lähtisi selviämään ja olosi voisi parantua. Psykologi kestää kyllä kuulla olostasi, joten voit rohkeasti ottaa asian puheeksi ja silloin hän voi paremmin myös auttaa sinua, kun tietää, mitä todella ajattelet.
Entä tietävätkö vanhempasi ajatuksistasi? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on myös esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? –osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Jos tuntuu, että kertominen puhumalla jännittää tai on mahdoton ajatus, niin mitä luulet, voisitko kirjoittaa esimerkiksi kirjeen psykologillesi tai muulle valitsemallesi aikuiselle? Olet kaiken avun arvoinen ja olosi voi helpottua, kun vain uskallat ottaa seuraavan askeleen kertomisessa. Ensimmäisen olet jo ottanut, kun kirjoitit tänne meille!
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on nyt kesäaikaan auki arkisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ti klo 17-20.
Ethän jää ajatustesi ja huoliesi kanssa yksin, olemme mielellämme tukenasi!
Heippa! :)
No aluksi haluan sanoa että mäkin olen ihan hirveä jännittäjä, joten ymmärrän miltä susta tuntuu. Yläaste on jo onneksi takanapäin mutta kyllä aina jännittää omien opintojen ja juttujen alkaminen samanlailla…
Kehotan sua puhumaan vanhemmillesi ja sille psykologille. Itkeminen tekee hyvää ja siinä ei ole mitään noloa! Se psykologi tekee työtään ja näkee varmasti pahempiakin juttuja kuin itkemisiä, hän ymmärtää ja haluaa että voisit päästä siitä pahasta olosta pois :)
Jollekin kannattaa jutella, sillä olosta tulee parempi kun on saanut ”painolastia pudotettua”.
Muakin on jännittänyt jutella ihan omalle vanhemmallenikin ja oon siitä ruvennut itkemään, ahdisti ja pelotti niin paljon, mutta sen jälkeen olo oli kuin jostain olisi päässyt vapaaksi.
Ihana pikku sitaatti mitä tykkään muistella, ei ehkä sanasta sanaan oikein mutta; rohkeutta ei ole olla peloton vaan tehdä jotain vaikka pelottaakin.
Lisäksi, asioilla on tapana järjestyä parhain päin. Tietäisitpä miten moni jännittää yläasteenkin alkamista, monet ellei kaikki ole samassa veneessä kuin sinä!
Linja-autossa kannattaa valita paikka missä tulee vähiten huono olo ja olisikohan apteekissa jotain mikä auttaisi matkapahoinvointiin? Yksi jännä keino on laittaa laastari navan päälle, en sitten tiedä miten se auttaa… :)
Eli anna sun tunteiden tuntua, pelkääminen ja ahdistuminen on ihan täysin normaalia, onhan kyseessä uusi ja ennestään tuntematon asia. Mutta vaikka asiat vaikuttaa nyt ja ihan aluksi vaikeilta niin voin vaikka luvata että ajan kanssa asiat menee parhain päin!
Paljon siunausta ja tsemppiä Sinulle! Muista että vanhemmille, psykologille ja muille luotettaville aikuisille kannattaa ehdottomasti kertoa miltä susta tuntuu, hekin ovat varmasti tunteneet joskus noin ja siksi ovat hyviä henkilöitä joilta pyytää apua.
Mun aikoinani tuki mulle oli myös Jeesus, sunkin kannattaa muistaa että vaikka miten näyttäisit olevan yksin ja ”avuton” ongelmissa, niin hän on mun ja sun kanssasi joka ikinen hetki. Kun mua alkoi ja alkaa pelottamaan liikaa, huokaisen vaan mielessäni ”Jeesus, olethan mun kanssani”. Siitä muistan että en ole yksin ja että ongelmienkin jälkeen paistaa aurinko!
Jännittäminen on siis ok mutta se onneksi menee ajan kanssa ohi. Muistatko miten jännitti kun aloitit vaikka ala-asteen? Nyt olet sen saanut loppuun ja varmasti kokenut paljon kivoja asioita, eikä sinne meno enää päivienkään jälkeen jännittänyt enää niin paljon :)
Ole rauhallisella mielellä siis ja nauti vielä näistä kesälomapäivistä jos niitä vielä on! Päivä kerrallaan :)