Asiaan.
Siis jos jotain noloa tai kaduttavaa tapahtuu mun elämässä, niin ne vaan aina jää mun mieleen niin pahasti roikkumaan. Alan vaan iltaisin miettiä, että mitähän tuokin sanois mulle, tai että mitähän hänkin musta nyt ajattelee. Sitten mua alkaa joskus ahdistamaan se, että vaikka mulla on asiat nyt hyvin, niin ne menee pilalle, ja ILMAN MITÄÄN SYYTÄ! Se johtuu siitä, että mä yliajattelen jokaista pikku mutkaa, mikä tulee mun tielle, enkä mä vaan osaa ymmärtää sitä, että kaikesta, mitä ihmiset sanoo mulle, ei tarvii välittää. En vaan osaa.
Ei mulla oikeastaan mitään muita ongelmia ole, vaan jotkut pikkujutut vaan paisuu niin suureksi mun päässä, että se ahdistaa.
Onneksi nyt kun koulut alkaa, niin ei jää enää niin paljon aikaa yliajatteluun, koska on koulutyöt + viidet uintitreenit viikossa, että ei siinä oikeen muuta ehdi tekemäänkään.
Mä olen itseasiassa huomannut, että mun yliajattelu lisääntyy varmaan nelinkertaiseksi kesällä, koska kesällä ei vaan ole mitään tekemistä.
Jos joku jaksoi lukea tänne asti, haluan kiittää sinua. Kertokaa vaikka jotain samaistuttavia kokemuksia tai tsemppiviestejä. Kiitos❤️❤️
Moi, mul on ollu samanlaista, en oikeen osaa auttaa mitenkään, mutta tsemppiä❤️
You’re not alone! Terveisin toinen maailman pahin joka ikisen pikku asian yliajattelija. Yleensä mulla se yliajattelu vaa menee liian pitkälle nii et mua alkaa ahistaa. Ja sit just toisinpäi et ku en kesällä nää lähellekkää nii paljon ihmisiä nii ei oo lähellekkää nii paljon aiheita yliajattelulle.
Moikka!
Tietynlaiset pakko-ajatukset ja pelkojen pyöriminen mielessä ovat valitettavasti melko yleisiä juttuja. Kyse on pohjimmiltaan ahdistuksesta joten kunnolla nukkumalla,normaalisti syömällä ja hiukan liikkumalla sitä voi ehkä hiukan hallita.
Se että kesä menee tylsäksi on vähän ikävä juttu, se varmasti nimittäin tekee noiden ajatusten kanssa olon vaikeaksi. Mikä sinun tilanteesi on, voisiko olla ihmisiä tai harrastuksia jotka saisivat ajatukset hetkeksi pois niistä ikuisista huolista?
Iän karttuessa mieli yleensä rauhoittuu ja nämä oireet siinä sivussa. Minulla oireita oli 11-14v mutta siitä eteenpäin alkoi rentoutua ja ongelma poistui. Jos oireet pahenevat tai eivät vaan tunnu lieventyvän niin niihin voi pyytää apua koulupsykologilta. Näihin oireisiin nimittäin on olemassa niin hoitoja kuin lääkkeitäkin joten jumiin et siihen loppuelämäksi jää.
