Oon valmistunut ylppäreihin jo monta kuukautta ja nyt ne ens viikolla alkaa. En koe että oisin aiemmin stressannut niitäpä paljolti ollenkaan. Tietysti sellaista pientä, hyvää stressiä ja tiedän että voin aina mennä uusimaan ne. Kuitenkin tänään kun töissä tuli useampi pieni vastoinkäyminen niin sitten kaikki läsähti päälle ja panikoin itseni hysteeriseen tilaan. Ikinä aiemmin näin ei oo käynyt ja tietysti itselle vähän pelottava tilanne. Sain onneksi kaverin tekemään työvuoron loppuun ja yritän rauhoittua illan ajan. Outo ilta ja miten nyt selvitä loppuviikosta ennen perjantain kirjoitusten alkua.
Moi. Hyvä kun laitoit viestiä. Itse oon aika lähiaikoina kirjoittanut ylioppilaaksi ja tiiän et niistä voi kokea stressiä. Tää on tosiaan paineitanostattavaa aikaa. Se on ymmärrettävää et pienet vastoinkäymiset tuottavat stressiä ja pettymystä, kun tuntuu siltä että asiat vaan lisääntyvät. Hyvä, että kaveri teki työvuoron puolestasi. Muista, että tää stressi on luultavasti sellainen, joka menee kirjoitusten jälkeen ohi, ja sit tulee uusia jännittäviä ja kivoja tilanteita. Voit yrittää vielä kerrata juttuja ennen kirjoituksia, mutta muista myös levätä, jotta siellä sitten jaksaa salissa istua. Tsemppiä :)
Ite valmistuin ylioppilaaksi tänä keväänä, joten kirjoitukset ja niihin liittyvä stressi on kyllä vielä kirkkaasti muistissa. Ehkä paras vinkki, minkä voisin antaa, on se, että kandee laittaa oma mielenterveys ja jaksaminen etusijalle. Mä stressasin yo-kokeista paljon ja olin ajoittain tosi ahdistunut. Lopulta sit ajauduin vähän siihen pisteeseen, että olin oikeasti vaan tosi loppu henkisesti.
Niitä yo-kokeita voi tosiaan uusia, eikä siinä koetilanteessa oikein voi tehdä muuta kuin parhaansa. Sit on myös hyvä muistaa, et yo-kokeissa pärjääminen ei ole sun arvon mitta. Jos joku koe menee huonommin, se ei tarkoita sitä, että sä olisit tyhmä tai et osaisi. Yo-kokeissa pärjääminen on kuitenkin myös pitkälti tuurista kiinni: Joskus sattuu itselle hyvät kysymykset, joskus ei. Joskus kokelaiden taso kokeessa on ylipäätään tosi korkea, ja sen myötä pisterajat myös korkeat jne.
Joka tapauksessa mua auttoi vastaavassa tilanteessa ajatus siitä, että oon tehnyt parhaani – jos se ei riitä mun tavoitearvosanaan, niin sit se ei riitä. Ehkä puhuminen noista sun ajatuksista ja tuntemuksista saattaisi myös helpottaa sun oloa. Paljon tsemppiä kirjoituksiin! Älä jää yksin noiden sun ajatusten kanssa, puhuminen usein auttaa! <3