haluisin puhuu jollekki mutten vaa voi… mun kaveri kuoli ja oon iha paskana siit.. mitä teen??? kelle puhun??
[Viestistä poistettu osa.]
Ymmärrän kyllä sua joku mulla on kanssa kuollut 2 kaveria toinen huumeisiin ja toisen menetin auto-onnettomuudessa molemmat oli poikia,olet todella rohkea kun uskallat kirjoittaa tänne Lasten ja nuorten nettiin,neuvoisin puhumaan esimerkiksi koulun terveydenhoitajalle,koulukuraattorille, omille vanhemmille,siskoille tai veljille, seurakunnan työntekijöille tai jollekkin sellaiselle ihmiselle johon oikeesti luotat.Minulle voit kyllä puhua rohkeasti ja mulla on aikaa kuunella, otin viestisi vakavasti todella ikävä kuulla, sinulla on oikeesti paha olla kaverisi kuoleman jälkeen ja itkeminen helpottaa silloin kun itkettää,en tunne sinua ollenkaan mutta toivottavasti mun vastauksesta oli apua?
Jousimiestyttö85
-Emmi_
Et ole asian kanssa yksin. On monia muitakin, joilta on ystävä kuollut. Usko vain, löydät ainakin vertaistukea.
Jos asia vaikuttaa pitkällisesti mielialaasi, voisi olla hyvä puhua jollekin muullekin. Pystyisitkö puhumaan vanhemmillesi? Tämän kaverin vanhemmille?
Läheisen ihmisen kuolemaa on ihan luonnollista surra. Se menee ohi, mutta kauniit muistot jäävät jäljelle. Muistele ystävääsi lämmöllä, hän tuskin olisi halunnut että olet onneton.
Voimia! ♡
Jos toijää haittaamaan sua voit yrittää puhua siitä jollekin vaikka kuraattorille. En keksi enempää neuvoja.
Puhu aikuiselle. Se voi olla vaik koulun joku kuraattori, opettaja, terveydenhoitaja tai vastaava. Tai sit puhu vanhemmilles. Täälä nuortennetissäkin on mahdollisuus puhuu puhelimessa niin jos ei muu niin se ees. Mut hei. Puhu aikuiselle.
jos voit puhu vanhemmillesi siitä ja jos käyt koulua niin vaikka kuraattorille, ja ylipäätänsä läheisillesi sillä he tukevat sinua ja auttavat sinua vastoinkäymisissäsi.
Voisit puhuu vaik koulukuraattorin tai sun vanhemman kanssa.
Uskon että kaverin kuolema on paha Asia!
Koita jaksaa etätsemppihali sulle!
Moi
Kaverin kuolema on varmaan ihan kauheeta.
Puhu jollekin aikuiselle ne osaa auttaa ja puhuminen helpottaa. Tsemppiä ja jaksamista sulle sinne vertaistukea löytyy varmasti muiltakin
Tulee myöhässä, mutta toivon että kuitenkin auttaa:
Itsellä on kokemuksia vähän samanlaisesta tilanteesta. 2017 ootin pikkuveljeä tosi paljon. Sitten raskaudessa tapahtu jotain ja hän syntyi keskosena. Se eli vain 10 vuorokautta ja kuoli. Se oli järkyttävä kokemus ja silloin tuli pieni masennus. Ymmärrän miltä sinusta tuntuu, mutta vain suurimmaksi osaksi sillä henkilö ei ollut yhtä läheinen kuin ystävä.
Minua on auttanut se, että jos on tuntunut pahalta niin olen pyytänyt jotain muuta läheistä henkilöä lähelleni ja puhunut. Jo et pysty (on kokemusta tästäkin), kirjoita asiasta esim. vihkoon. Jos kuitenkin haluat kertoa asiasta jollekkin, kirjoita ja anna lappu. (Itse olen koittanut antaa sillein että muut eivät näe eli vaikka sujauttanut reppuun.)
Toivon että tästä oli apua : )