Hei, olen kuudesluokkalainen tyttö. Minulla on sellainen tilanne, että yksi hyvä ystäväni epäilee masennusta. Olemme läheisiä. Huomaan, että hän ei voi hyvin, ja hän puhuu minulle paljon masennuksesta ja omista tunteistaan. Hän ei ole kuitenkaan liiemmin puhunut aikuisille muusta kuin stressistään, ei mitään masennuksesta.
En tiedä miten mun pitäisi suhtautua tähän tilanteeseen. En halua todellakaan jättää häntä yksin, koska hän on minulle tärkeä, ja haluan myös auttaa, mutta tuntuu että tämä kaikki miten hän puhuu minulle niin paljon siitä ja kysyy mitä hänen pitäisi tehdä… en vaan tiiä miten reagoida siihen. Koska osittain tämä minuakin tuntuu ahdistavan tai heti muutun alakuloisemmaksi. Huolettaa että mitä minun pitäisi tehdä, en halua että autan hänet väärille teille ja että olen vastuussa hänen hyvinvoinnistaan, mutta en myöskään halua että hänelle käy mitään (hänellä on itsetuhoisia ajatuksia, jotka usein ahdistavat minua).
Eli, pitäisikö minun keskittyä hänen tilanteeseen vai omaani enemmän?
Hei! Vaikka muiden ajattelu on tärkeää, sinä olet oman elämäsi päähenkilö. Kerro ystävällesi miltä sinusta tuntuu. Voitte vaikka miettiä asioita yhdessä läpi, molempien kannalta. Tsemppiä!
Ps: Itsekkin oon 6-lk tyttö😃
Heippa, todella hyvä asia että ajattelet ja välität ystävästäsi noin paljon ❤️ mutta niinkuin tämä ensimmäinen vastaaja sanoi niin kyllä itse olet elämäsi päähenkilö ja kannattaa kertoa ystävällesi omat havainnot ja ajatuksesi ja jos tilanne on menossa pahempaan suuntaan niin kerro jollekkin turvalliselle aikuiselle esim hänen vanhemmilleen tai sinun omille vanhemmille ystäväsi tilanteesta ja hanki hänelle apua ❤️ Minullakin on paras ystävä jolla on vakava masennus ja voin sanoa että se auttoi häntä ja itseänikin kun kerroin asiasta turvalliselle aikuiselle ja hankin hänelle apua. Masennus ei parane ihan tosta noin vain mutta pitää yrittää olla kärsivällinen ja olla hänen tukenaan❤️ Ole rohkea❣️
