Miltä tuntuu?
Onnelliseen perheeseen syntyi tyttö. Perheellä oli kaikki hyvin, ja tyttö sai kasvaa terveenä ja hyvinvoivana. Tyttö askarteli paperinukkeja äitinsä kanssa ja pelasi futista isänsä kanssa. Koulussa meni hyvin ja tyttö oli unelmoiva ja reipas oppilas. Tyttö oppi monella tavalla ilmaisemaan ilonsa, innostuksensa ja luovuutensa. Tytöllä oli myös monta hyvää ystävää.
Tuli murrosikä. Tyttö meni yläasteelle. Asiat alkoivat muuttua.
Yhtäkkiä tytön kaverit muuttuivat ja olivat eri mieltä tytön kanssa. Kaveripiirit vaihtuivat ja tytöstä tuli yksinäinen. Kotona äiti ja isä eivät enää jaksaneet kiinnittää tyttöön niin paljoa huomiota, tytön veljen ongelmat menivät edelle. Koulussa alkoi olla vaikeaa. Tytön itsetunto romahti ja hän koki epäonnistuvansa kaikessa. Tyttö ei enää uskaltanut sanoa mielipidettään tai viitata tunnilla. Tyttö alkoi vihata itseään ja hänellä oli paha olla. Hän ei ollut tottunut tällaiseen tilanteeseen ja oli hämillään asiasta. Häntä pelotti ja hän alkoi esittää kaikille iloista ja pirteää ihmistä, sellaista joka oli aina ollut. Hänen henkiset voimavaransa alkoivat kulua.
Mutta mitä tapahtuu, kun on koko elämänsä ollut onnellinen, kun on lapsena opetettu ilmaisemaan iloa, mutta ei surua tai pahaa oloa, kun ei arvosta itseään, kun pelkää olevansa huomionhakuinen, kun ei tahdo myöntää asioita edes itselleen, kun tarkoituksella sulkee oven, ettei kukaan kuulisi itkua, kun kukaan ei nää tilannetta, kun ei ole koskaan oppinut näyttämään pahaa oloaan, kun kaipaa hyväksyntää, mutta pelkää sitä?
Se huomiota tarvitseva osa tytössä heräsi. Tyttö eksyi googlessa väärille sivuille. Tyttö tajusi, ettei hän ollut ainut yksin kärsivä nuori. Hän luki toisten nuorten tavoista ilmaista pahaa oloaan. Viiltely. Anoreksia. Päihteet. Itsari. Nämä sivut ja nuoret opettivat tytölle tapoja ilmaista pahaa oloaan.
Mitä tällöin liikkuu nuoren päässä? Missä on se kiltti ja iloinen tyttö? Mitä tytön pitäisi tehdä? Kuka osaisi kertoa? Keneltä osaisin kysyä? Mitä tämä on? Mitä minä teen?
Mitä ajattelee nuori, joka tarvitsee huomiota ja hyväksyntää, joka tarvitsee apua, joka ei osaa ilmaista pahaa oloaan, ja joku kertoo, että tästä ja tästä tulee parempi olo, näin ja näin minäkin teen?