Siirry sisältöön
Nuorten tekemät jutut

Vanhemman sairaus

1. Miltä sinusta tuntui, kun sait tietää vanhempasi sairaudesta?
2. Mitä tunteita ja ajatuksia sinulla on ollut/ oli vanhempasi sairauden aikana?
3. Miten sairaus vaikutti perheeseenne?

1. Ihan kamalalta. Tuntui että maailma kaatuisi päälle ja jäisin aivan yksin ilman ketään.

2. Mä reagoin aikalailla kaikkeen negatiivisin tuntein, mutta olen mä alkanut kunnioittamaan äitiä enemmän ja yritän auttaa kotona enemmän. Mutta esimerkiksi jos äiti pyytää mua tekemään jotain kysyn, että miksi se itse ei voisi tehdä sitä, mutta eihän se jaksa niin paljon ennen kun se on sairas ja siihen sattuu.

Mulle on tullut sellainen tunne että mä joudun tekemään kaiken kotona. Kyllä se välillä tekee juttuja kotona ja onhan se vielä töissä, mutta mä en kohta enää jaksa. Tuntuu huonolta kun aina pitää vaan ajatella äitiä ensin. Milloin koskaan kysyy multa miten mä voin? Joo, kyllä äiti tässä varmaan eniten kärsii, mutta eikö ne ymmärrä miltä musta tuntuu? Tää on tosi raskasta.

Oon monta kertaa ajatellut että sitten kun äitiä ei enää ole, en varmaan koskaan enää pysty menemään kotiin, koska kaikki mikä siellä on, muistuttaa äidistä. En oikein tiedä mitä sit enää tekisin ja sitten mä alan itkemään. Mä en vaan haluaisi että tää tapahtuu.

Vaikka mä ja äiti tapellaan joskus, rakastan mä sitä kuitenkin yli kaiken. Äiti on parasta mitä mulla koskaan tulee olemaan. Mä en varmaan vieläkään tajua sitä, että äiti kuolee muutaman vuoden sisällä syöpään, vaikka mä sain tietää jo pari vuotta sitten. En vaan osaa käsitellä sitä ajatusta, se on liian nuori kuolemaan, EPÄREILUA!

3. No just esimerkiksi sillein että kaikki vaan ajattelee äitiä ja haluaa tietää miten se voi. Me jotenkin lähennyttiin, en oikein tiedä miten selittäisin. Kyllä se aina vaikuttaa jos saa tietää, että omalla äidillä tai isällä on sairaus jota ei enää voi parantaa.

1. Olin tosi surullinen ja masentunut pari päivää… Se oli tosi rankka kokemus.

2. Olen ollut lähempänä häntä ja pysytellyt kotona normaalia enemmän, mutta ehkä kuukauden päästä se vaikutti normaalilta elämältä. Siis se, että perheemme elämässä oli vakava sairaus.

3. Sairautta oli hyvin vaikea käsitellä aluksi, mutta se rauhoittui sitten kun totuttiin sairauteen. Kaikki perheenjäsenet pysyttelivät enemmän kotona kuin kavereitten kanssa tai harrastuksissa.

1. Kun sain tietää että isällä oli syöpä, en ensiksi edes reagoinut. Kesti muutama päivä, ennen kuin edes tajusin että hänellä tosiaan on syöpä ja mitä se edes tarkoittaa. Olin shokissa varmaan viikon.

2. Olin tosi huolestunut ja surullinen. Tosi sillein mietteliäs kanssa, koska huomasin nopeasti että äitikään ei voinut niin hyvin. Enkä sitten halunnut että äiti alkaisi voimaan huonommin jos puhuisin sille mun ajatuksista. Olin aika paljon itsekseni. Sitten kaikki normaalit ajatukset siitä mikä voi mennä huonosti ja mitä jos isä tulee kipeämmäksi.

3. Äiti sai burn-outin sen jälkeen kun isä oli sairastunut, mutta kuitenkin meidän perheen ja suvun suhteet on vaan vahvistunut!

Verkk@ri

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Back to top