Perheenjäsenen vakava sairaus

”Isäni sairastui äkisti ja vakavasti. Se tuntui kamalalle. Meni hetki, että edes tajusi, mistä on kysymys.”

Perheenjäsenen vakava sairastuminen fyysisesti tai henkisesti koskettaa koko perhettä. Se aiheuttaa usein pelkoa, surua ja joskus häpeääkin. Mikä läheistäni vaivaa? Tuleeko hän ennalleen? Mikä häntä auttaisi? Miten minun pitäisi käyttäytyä?

On tärkeää ymmärtää, mistä perheenjäsenen sairaudessa on kysymys. Sairaudesta puhuminen voi tuntua aluksi vaikealta. Vanhemmat saattavat joskus peitellä toisen vanhemman tai sisaruksen sairautta pyrkiessään suojelemaan nuorta. Avoimuus ja asiasta puhuminen ovat kuitenkin kaiken a ja o. Ne lievittävät ahdistusta ja pelkoa ja auttavat vähitellen sopeutumaan tilanteeseen. Omat ajatukset ja pelot ovat usein vääriä ja liioiteltuja oikeaan tilanteeseen verrattuna.

Jos oma sisko tai veli on sairastunut, voi tuntea olonsa hylätyksi vanhempien hoitaessa sisarusta. Voi tuntua siltä, että vanhemmat välittävät hänestä enemmän. Asia ei tietenkään näin ole, mutta siitä on hyvä puhua vanhemmille. Sisaruksen sairastuminen voi aiheuttaa surua siksi, ettei hän kykene puuhailemaan samoja kivoja juttuja kuin ennen. Samalla voi tuntea syyllisyyttä siitä, että itse on terve tai kateellinen sisarukselle.

Vanhempien voimat kuluvat usein sairauteen liittyvissä asioissa. Nuori voi joutua ottamaan vastuuta perheen arjesta ja pienemmistä sisaruksista enemmän kuin jaksaisi. Tällaiseen rooliin asettuminen voi tuntua yhtäkkiä todella vaikealta. Asiasta tulee jutella vanhempien kanssa.

Apua voi järjestyä yllättävän läheltä. Tuttu aikuinen, sukulainen tai naapuri voi olla avuksi arkisissa asioissa kuten kauppareissulla. Älä epäröi pyytää apua.

Mieleen voi tulla ajatus, että omalla toiminnalla voisi saada perheenjäsenen sairauden paranemaan nopeammin. Moni voi yrittää jatkuvasti piristää vanhempaa tai olla mahdollisimman kiltisti. Vanhemman piristämisessä ei sinänsä ole mitään pahaa. Vanhemman puolesta voi olla myös pahoillaan ja auttaakin häntä, mutta lasten tehtävä ei ole yrittää hoitaa vanhempaansa. Sitä varten ovat olemassa terapeutit ja lääkärit. Kun vanhempi on oppinut elämään sairautensa kanssa sekä saanut sairauteensa sopivaa hoitoa ja lääkitystä, tilanne alkaa pikku hiljaa helpottaa.

Sekä fyysiset että henkiset sairaudet voivat muuttaa ihmisen käytöstä. On tärkeä tietää millaisia oireita sairaudella on ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseen.

Joskus saattaa luulla, että läheisen voimakas reaktio tai outo toiminta johtuu omasta käyttäytymisestä, vaikka se johtuu sairaudesta. Läheinen voi sairauden takia syyllistää muita perheenjäseniä ja väittää, että he ovat syypäitä hänen käytökseensä. Tämä ei kuitenkaan milloinkaan pidä paikkaansa. Itseä ei pidä koskaan syyttää omaisen sairaudesta tai oudosta käyttäytymisestä.

• Sairaudesta kärsivän perheenjäsenen käytös voi muuttua rajustikin. Sairastunut voi olla jatkuvasti allapäin, vetäytynyt, väsynyt tai itkuinen. Hän ei jaksa oikein huolehtia itsestään eikä muista.
• Läheinen saattaa olla hyvin ärtynyt tai räjähtelevä. Hän voi vaatia kohtuuttomia, sanoa pahasti, saada raivokohtauksia ja käydä joskus jopa käsiksi.
• Mielenterveysongelmista kärsivä voi puhua kummallisia ja pelottaviakin juttuja sekä pelottaa omilla harhoillaan.

• Sinä et ole syyllinen vanhempasi tai sisaruksesi sairauteen! Sairaus, oli se fyysinen tai mielenterveyteen liittyvä, ei ole milloinkaan sinun vikasi.
• Sinun tehtäväsi ei ole olla sairaan vanhemman tukipilari. Sairauteen liittyvät huolet vanhemman tulee jakaa toisen aikuisen kanssa.
• Kaikkiin sairauksiin on saatavissa hyvää hoitoa. Hoidot kehittyvät koko ajan ja vaikealtakin näyttävä tilanne voi kääntyä hyväksi.
• Elä mahdollisimman tavallista elämää. Omat kaverit, koulunkäynti ja harrastukset pitävät sinut kiinni normaalissa arjessa ja auttavat sinua voimaan paremmin. Sinun hyvinvoinnillasi on väliä!
• Jos perheenjäsenen sairaus painaa mieltä, älä jää huolesi kanssa yksin. Ehkäpä sinulla on joku hyvä ystävä tai sukulainen, jonka kanssa jutella. Jos kaipaat aikuisen tukea, voit kertoa huolestasi ja tunteistasi opettajalle, terveydenhoitajalle, koulukuraattorille, harrastuksen ohjaajalle tai jollekin muulle tutulle aikuiselle. Voit myös soittaa auttavaan puhelimeen.
• Oman opettajan tai luokanvalvojan on hyvä tietää, jos tilanne kotona on raskas.  Opettajan on helpompi ymmärtää sinua, jos läksyt ovat jääneet tekemättä tai keskittymiskykysi ei ole kohdallaan. Jos sinusta tuntuu vaikealta ottaa asiaa puheeksi, voit kirjoittaa opettajallesi tai pyytää vanhempiasi kertomaan uudesta tilanteesta.
• Moni muu nuori on samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Etsi netistä vertaistukea. Tai osallistu ryhmään, jossa voit tavata muita samassa tilanteessa olevia.
• Hyvät sisarussuhteet kantavat vanhemman sairastuessa. Sisarusten kanssa kannattaa jutella perhetilanteesta. He ymmärtävät, sillä käyvät läpi samoja tilanteita.