15-vuotiaana ilman perhettä ulkomaille?

Mulla oli lauantai iltana ihan hirveä jännitys, enkä meinannut saada unta, kun vihdoin pääsin illalla sänkyyn. Aamulla tunsikin yllättäen oloni tosi varmaksi ja rauhalliseksi, ja jännittävällä tavalla innostuneeksi. Lähdin jo aamulla aikaisin lentokenttää kohti, 6 aamulla tuli kyyti. Tapasin Reetan lentokentällä hieman seitsemän jälkeen, en siis ollut kumminkaan ihan yksin!

Oli mun mielestä aika rohkeaa lähteä reissuun näin nuorena ilman omaa perhettä, vaikka reissu olikin jokseenkin lyhyt ja vaikka mulla oli mukana kumminkin joku tuttu aikuinen. Aina hieman jännittää kaikki ja miettii kaikenlaista. Tuleeko toimeen toisten kanssa? Miten puhe sujuu englanniksi, joka ei ole oma äidinkieli? Onko mulla kaikki mitä voisin tarvita tällä reissulla? Mitä jos sitä ja tätä, ja oliko tää nyt ihan oikea päätös lähteä ja niin monia muitakin kysymyksiä! Itse ainakin löysin kaikkiin mun päässä pyörineisiin kysymyksiin myönteisen vastauksen, ja pystyin olemaan aika rauhallisin mielin. Ja kun vain rohkeasti esim. puhuin englantia, kaikki ymmärsikin tosi hyvin, ja mä ymmärsin heitä.

Kun kaikki meni niin hyvin, ja meistä kaikista nuorista tuli niin hyviä ystäviä, että oli tosi haikeaa erota ja lähteä kotiin, mutta oli myös kiva päästä omaan sänkyyn nukkumaan.
Jos saat mahdollisuuden lähteä vaikka jollekin tälläselle reissulle, suosittelen lämpimästi!

-Frida, instatiimistä

Psst. Frida oli siis Better Internet for Kids Youth Panelissa Brysselissä marraskuussa, ensimmäisen osan matkakertomuksesta voit lukea alla olevasta linkistä.