Siirry sisältöön
Nuorten tekemät jutut

Yksinäisyys piilee sisällä

Ennen kuin puhutaan yksinäisyydestä, selvennän sen eroa yksinoloon. Yksin oleminen ei automaattisesti tarkoita, että henkilö potisi yksinäisyyttä. Joskus toinen haluaa omaa tilaa eikä siinä ole mitään vikaa. Yksinolo rauhoittaa eikä tuota pahaa oloa kuin taas yksinäisyys aina satuttaa. Kuka siten luokitellaan yksinäiseksi voi olla kuka vain meistä.

Jokainen joutuu elämässään kokemaan väliaikaista yksinäisyyttä useammin kuin vain kerran. Yksinäisyys on siis luonnollista eikä se syrji ketään riippumatta iästä, asemasta, ulkonäöstä tai mistään muusta. Samalla kun toinen elää onnellisena erossa muista, joku muu voi tuntea olevansa aivan yksin suuressa kaveripiirissä. Hänet voidaan kutsua tapahtumiin sekä juhliin, hänen ei tarvitse istua yksin julkisesti ja päältäpäin näyttää siltä, ettei seurasta ole pulaa. Se ei silti riitä kertomaan, tunteeko hän todellisuudessa olevansa osa porukkaa.

Tällaista olotilaa kutsutaan emotionaaliseksi yksinäisyydeksi. Arkikielellä kuvaamme tätä ”ettei olla samalla aaltopituudella”. Kaveripiiri tuntuu olevan täynnä hyvänpäiväntuttuja tai ihmisiä, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Puheaiheet ovat rajalliset tai tekeminen rajoittuu ainoastaan koulun, työn tai harrastuksen sisälle. Näissä piireissä on vaikea jakaa itsestä mitään syvällistä, jos muutkaan eivät tee niin tai oma olo on jatkuvasti epävarma. Emotionaalinen yksinäisyys pahimmillaan kääntää pahan olon masennukseksi ja suurentaa sosiaalista ahdistusta.

En suosittele, että kukaan vetäytyisi täysin syrjään muista, vaikka se välillä houkuttelisi. Yksinäisyyden vaativin, mutta palkittavin, ratkaisukeino on pyrkiä muuttamaan omia negatiivisia ajatusmalleja. Yksinäisenä helposti näkee muut ihmiset uhkana ja keskusteluissa kiinnitetään huomio huonoihin asioihin. Nämä ajatukset myös estävät tutustumasta muihin. Kun näkee sosiaaliset tilanteet mahdollisuutena, se antaa rohkeutta kertoa itsestä jotakin tai kysyä tapaamisesta vapaa-ajalle. Hyvänpäiväntutusta voikin paljastua kiinnostava henkilö ja hyvä ystävä, kunhan itse antaa tilaisuuden.

Pidä kiinni verkostosta, vaikka pitäisi siinä kaikkia pelkkinä tuttuina. Anna muille sekä itsellesi aikaa syventää suhdetta, sillä ystävyys ei tapahdu hetkessä. Ja jos huomaa ajautuvan syvemmälle yksinäisyyteen, ota se puheeksi jonkun kanssa, olkoon kyseessä ammattilainen tai ei. Muista, että kokemasi koskettaa monia muitakin.

Milla

Nuortennetin toimittaja

Aiheeseen liittyvät

Apua ja tukea

Osallistu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Back to top