Runo menetyksestä
Meil ois ollut tilaisuus ja yhdessä elämä uus.
Mulla oli mahdollisuus, mulla oli tilaisuus.
Sanoit, et haluut viettää mun kaa aikaa ja mä ajattelin,
et tästä se taival onneen vois alkaa.
Mut silloin jotain tapahtu, kun rohjennut mä enää en.
Halusin sitä kyllä joo, mut toimii osannut mä en.
Sut mua odotella annoin, ihan kuin sillä se ratkennut ois.
En mä tiennyt enää maasta enkä taivaasta, joten tekosyitä latelin.
Kyyneleet valuu poskillani, kun onneen tarttua osannut mä en.
Nyt sä olet jo kaukana, enkä mä sua enää kiinni sais.
Mulla oli tilaisuus, paikka, mahdollisuus, mut siihen tarttua kyennyt en.
Sydäntäni kuunnellut mä en ja nyt se on aivan hajanainen.
Vasta liian myöhään tajusin, et kyllähän mä sua oikeesti rakastin.
-Vaeltaja