Siirry sisältöön
Nuorten tekemät jutut

Sirpaleiksi revitty

Hän näkee että itken. Hän näkee lävitseni, hän näkee kuinka rikki olen, mutta silti jatkaa. Olimme ystäviä, mitä tapahtui? Hän oli ystäväni, puhuimme paljon koulupäivien jälkeen puhelimessa. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Pidimme toisistamme, me oikeasti pidimme.

Yhtenä iltana puhuimme kolme tuntia puhelimessa, hän pelasi samaa aikaa koneella ja minä katsoin telkkaria, mutta silti kommunikoimme. Puhuimme tulevaisuuden suunnitelmista. Minä sanoin haluavani olla lääkäri, jotta pystyisin auttamaan ihmisiä. Hän sanoi haluavansa olla insinööri, en enää muista minkä alan, mutta insinööri kuitenkin.

Puhuimme jatko-opinnoista, minä lähtisin Helsinkiin ja hän ei vielä ollut päättänyt. Totesin, että haluaisin myös koiran elämääni viimeistään silloin, kun muutan pois vanhempieni luota.

Kerroin hänelle paljon itsestäni, epävarmuuksistani, heikkouksistani kuin myös vahvuuksistani. Hän kuunteli, pani jokaisen asian muistiinsa, enkä edes tiennyt. Kerroin hänelle kuinka minua oli kiusattu aiemmin ja kuinka kiusaajien takia inhosin itseäni, kroppaani, luonnettani, kaikkea. Hän kuunteli ja kertoi sitten minulle heikkouksistaan, kuten siitä, ettei hän jaksaisi keskittyä tällä hetkellä opiskeluihin, mutta kuitenkin yrittää tähdätä korkealle.

Olisihan siitä jo pitänyt tajuta, että annoin paljon enemmän itsestäni tietoa kuin hän itsestään, mutta olimme kavereita, melkeinpä enemmänkin kuin kavereita.

Joululoma koitti ja hän lähti reissuun. Juuri ennen reissuunsa lähtemistä, puhuimme vielä viimeisen kerran puhelimessa. Hän lupasi soittaa, kun palaa reissusta, luotin siihen. Hän ei laittanut viestin viestiä koko lomamatkaltaan.

Ajattelin sen johtuneen siitä, ettei hänellä toiminut nettiyhteys tai ettei hänellä ollut aikaa laittaa mitään. Koitin viettää rauhaisaa joululomaa, mutta pelkäsin kokoajan, että jotain kamalaa olisi tapahtunut, turhaan.

Hän palasi reissustaan, eikä ilmoittanut mitään. Näin hänen sosiaalisesta mediasta, että hänellä oli ollut kiva loma. Eikö sellaisesta kerrotakaan enää kaverilleen? Eikö kivasta lomareissusta haluakaan jakaa jokaista hienoa hetkeä toisen, itselleen läheisen, ihmisen kanssa? Ei näköjään.

Hän ei soittanut, eikä laittanut viestiä. Yritin tavoittaa häntä, mutta en saanut häntä kiinni. Hän ei vastannut eikä koskaan soittanut takaisin, eikä laittanut viestiäkään takaisin.

Koulu alkoi taas. Kävelimme luokkaan, jossa istuimme vierekkäin. Yritin jutella hänen kanssaan, mutta häntä ei kiinnostanut. Mitä oli tapahtunut? Olinko tehnyt jotain väärin? Päivä kului ja oli aika mennä ruokailuun. Yleensä menimme samassa porukassa syömään, mutta hän päättikin vaihtaa seuraansa. Hän meni kiusaajien porukkaan.

Ihmettelin koulun ruokalassa kavereideni kanssa, miksi hän teki niin, miksi hän liittyi heidän seuraansa eikä meidän. Ruokailusta lähtiessä menin hakemaan narikasta takkiani, hän seisoi siinä yksin, odottamassa seuruettaan.

Avasin suuni ja kysyin:

  • Mikset puhu mulle? Mitä tapahtui?
  • Ei mulla oo mitään asiaa sulle! hän vastasi.
  • Miten niin ei oo muka mitään asiaa? Mehän oltiin kavereita, tai no oltiin muutakin.
  • En oo sun kaa mitää! Et oo mitään mulle etkä tuu koskaa olemaan!

”Hän näkee sen, hän näkee kuinka rikki olen, eikä lopeta”, ajattelin. Istuin narikan penkille silmät kyynelissä ja juuri kun luulin, ettei tähän enää tarvitse muuta, hänen uusi porukkansa ilmaantui paikalle ja he aloittivat kaikki yhdessä sen:

  • Oot niin ruma

He lähtivät pois, jättivät minut yksin käytävän nurkkaan eikä kukaan edes tullut hakemaan minua pois. Ehkä en ollut kenellekään oikeasti tärkeä. Kukaan ei halunnut olla seurassani. Olin aina vain se ruma ja lihava henkilö, jos sitäkään sillä eihän kukaan välittänyt. En ollut mitään.

 

Jos sinua on kiusattu, kuinka pahat henkiset arvet sinulle on jäänyt?

Näytä vastaukset

 ...  ...

-Eve32

Aiheeseen liittyvät

Apua ja tukea

Lue kiusaamisesta ja mielen hyvinvoinnista Nuortennetistä

Kommentit

  1. Hei.
    Ohoh, kuinka kauheasti hän teki sinulle.
    Toivottavasti kaikki on ok.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Back to top