Tappava rakkaus
Näin sinut siellä. Bussissa kun astelit ensimäistä kertaa ja katsoit minua, en silloin vielä tiennyt miten voisit muuttaa elämääni. Siitä se alkoi, elämäni paras kevät.
Joka kerta, kun tulit bussiin näin sinut mutten uskaltanut katsoa sinua vaikka näin kuinka katsoit minua. Näin kuinka näytit surulliselta, koska en katsonut sinua. Olen pahoillani, en voinut minun piti jo unohtaa sinut mutta en voinut sille mitään. En voinut muuta kuin katsoa niihin kirkkaisiin silmiin josta näin tähtien loiston.
Olin niin rakastunut sinuun, mutta et koskaan tiennyt siitä. Luulit etten välittänyt. Minä todella välitin. Kirjoitin sinulle lapun. En koskaan antanut sitä sinulle sillä aina kun näin sinut jaloistani meni tunto ja sydämeni hakkasi niin kovaa rintaani, että koko bussi varmaan kuuli sen, kuulitko sinä sen? Halusin vain istua vieressäsi ja pitää kädestäsi kiinni ja kertoa kuinka paljon sinua rakastin.
Viimeisenä aamuna katsoimme toisiamme niin haikeasti, koska me kumpikin tiesimme, ettemme näkisi toisiamme enää koskaan. Luulin että se helpottaisi, että unohtaisin sinut ja sinä olisit vain hyvä muisto. En pysty. En pysty unohtamaan sinua.
Olen tehnyt kaikkeni minkä voin löytääkseni sinut. Mietin vain mitä sinulle kuuluu tai muistatko edes minua? Niin.. muistatko minua?
Aina ikävöiden.
– hullunrakastunut