Viikon mittainen kuvahaaste - mitä opin?

Koko korona-aika oli muuttunut yhdeksi mustaksi möykyksi päässäni. Päiviä päivien perään kuin helmiä ketjussa, mutta helmiä oli niin monta, että yksittäiset menettivät merkityksensä. Herätys, koulua zoomissa, tv-sarjojen katsomista, nukkumaan. Jonkin piti muuttua.

Paljon sanotaan, että pitäisi elää enemmän hetkissä. Nauttia pienistä asioista. Avuksi tarjotaan joogaa, meditaatiota, rauhoittumisharjoituksia ja vaikka mitä, mutta ollakseni rehellinen, en ikinä ole ollut hyvä niissä. Minusta on vaikea pysyä paikoillani ja yrittää keskittyä hengitykseen tai pahimmillaan ei-mihinkään. Tarvitsin siis jonkun muun keinon pysähtyä.

Mikä avuksi?

Avukseni tuli sosiaalisen median päivitys. Sattumalta törmäsin haasteeseen, jossa neuvottiin kuvaamaan elämästään positiivisia asioita muutaman päivän ajan. Näin huomio kiinnittyisi elämän arkipäiväisiin hyviin hetkiin ja kokemuksiin. Nautin valokuvauksesta paljon, mutta huomasin, että korona-aikana se oli jäänyt vähemmälle. Päätin kokeilla haastetta viikon ajan.

Tätä kirjoitusta varten keräsin jokaiselta päivältä mieleenpainuvimman hetken kuvan muodossa ja ajatuksiani siltä päivältä.

Viikon valokuvauksen tulokset

Päivä 1

kuva vinyylisoittimesta

Päivältä tuli vain yksi kuva. Heräsin kuusi minuuttia ennen koulun alkua, nuokuin läpi luennon ja sen loppuessa tuntui siltä, että mitään ei ehtisi (saati jaksaisi) enää tehdä.
Kuva oli rakeinen, tärähtänyt kuva iltapäiväisestä hetkestä, kun kuuntelin isovanhemmalta saamiani vinyylejä. Hetki oli lämmin ja pysähtynyt. Makoilin sängyllä, luin kirjaa ja kuuntelin puolalaista oopperalaulajaa. En tiedä, olinko onnellinen, mutta olo oli rauhallinen ja tyyni. Vieras musiikki ja lempeä auringonvalo saivat kuitenkin minut tuntemaan itseni indie-leffan päähenkilöksi.

Päivä 2

käärme

Päivän muiden kuvien aiheita: kahvikuppi, kissa, minä kylpytakissa suihkun jälkeen, hyvä sarja tv:ssä

Toisena päivänä kuvaaminen oli helpompaa. Alkoi olla helpompaa hahmottaa, mitä haluan dokumentoida. Ystäväni houkutteli minut Helsingin Lauttasaaren nurkkaan nauttimaan esiin tulleesta auringosta. Laitoin opettajan nappikuulokkeisiin ja hyppäsin metroon.

Lauttasaaren Takaniemi on pieni paratiisi. Sen julkinen salaisuus on sen kivillä ja pusikoissa piilottelevat rantakäärmeet. Kun keväällä kylmän yön jälkeen aurinko lämmittää kiviä, rantakäärmeet tulevat niille paistattelemaan päivää, säikkymättä ohimeneviä lenkkeilijöitä ja pyöriä.

Aloimme tänä keväänä käydä ystäväni kanssa kuvaamassa näitä veijareita. Niiden etsiminen on hauskaa, sillä ne maastoutuvat lähes täydellisesti ympäröivään luontoon. Kuvia käärmeistä on jo tarpeeksi – tärkeämpää on ajanvietto ystävän kanssa. Retket Takaniemen luontoon ovat monesti olleet henkireikä kevään aikana, kun päälle kaatuvia seiniä on päässyt pakoon luonnon keskelle.

Päivä 3

joutsen

Päivän muiden kuvien aiheita: energiajuoma, kuva ystäväni kanssa, lenkkimaisema, lounassalaatti, huonekasveja

Päivä oli melko tavallinen. Aamulla koulua, illalla kävelylle. Palasimme Takaniemeen, mutta käärmeiden sijaan siellä oli jotain muuta: joutsenia. Joutsenet lipuivat pitkin meren pintaa, välillä sukeltaen löytääkseen ruokaa. Aurinko alkoi jo laskemaan, vesi oli lähes tyyntä. Istuimme rannan penkeillä tunnin jutellen elämästä. Olin onnellinen.

Päivä 4

kissa verhon takana

Päivän muiden kuvien aiheita: lisää kissakuvia, kuvankaappaus WhatsApp-keskustelusta, tee

Otin kuvan kuunnellessani opettajaa. Kissani hyppäsi nauttimaan auringosta ikkunalaudalle, lepäsi siinä hetken, jonka jälkeen se käpertyi viereeni kehräämään. Pelkästään kuvan ottaminen oli ihana hetki, sillä pidin sitä onnistuneena kuvana. Minulla on kaksi kissaa, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi jo pitkään. On ihanaa tulla kotiin, kun joku ottaa aina innoissaan vastaan. Ne pitävät seuraa minulle ja toisilleen.

Päivä 5

kissa huonekasvin takana

Päivän muiden kuvien aiheita: maisema lenkiltä, levysoitin, tee, selfie

Saman kissan seikkailuja. Tai no, oikeastaan kuvan aihe oli ostamani värinokkosen pistokas, mutta onhan se pakko tulla tarkastamaan. Koronan aikana hurahdin samaan huonekasviboomiin kuin monet muutkin. Kasveja on kiva katsella ja hoitaa ja seurata niiden kasvua. Nykyään kotonani on n. 25 kasvia.

Päivä oli verkkainen. Kävin koulua, tein esseetä ja pakkasin, sillä olin lähdössä seuraavana päivänä vanhemmilleni Keski-Suomeen.

Päivä 6

kuva Oriveden juna-asemalta

Päivän muiden kuvien aiheita: kissat, pakatut matkatavarat, retkieväät, huoneeni vanhempien luona

Koko päivä meni matkustamiseen. Tai ainakin henkisesti. Heräsin aamulla myöhään, pakkasin tavarat loppuun, katsoin sarjoja ja sitten suuntasin junalle. Katselin maisemien lipuvan ohi auringon laskiessa. Junavaunu oli tyhjä, maailma oli vain minun, musiikin ja vaihtuvien maisemien välissä. Päällimmäisenä mielessä rauha, seuraavana onni vanhempien jälleennäkemisestä.

Päivä 7

avanto

Päivän muiden kuvien aiheet: metsä, vanhemmat lukemassa lehteä, iltapäiväkahvi

En enää tarvitse kameraa tallentamaan hetkiä, vaan ne piirtyvät mieleeni valokuvien tavoin kuin kuvakirjaksi. Valokuvat auttavat hahmottamaan elämää helpommin, sillä koko ajan on etsimässä jotain, mitä kuvata. Loppuviikosta aiheita ei tarvitse etsiä, vaan ne vaan ilmestyvät.

Vietin päivän vanhempieni kanssa syöden, metsässä kävellen ja jutellen. Illalla kävin vuoden viimeisellä avantouinnilla auringon laskiessa. Veteen mennessä tuntuu siltä, kuin heräisi uudella tavalla henkiin. Alas meno tekee melkeen kipeää, mutta ylös tullessa tulee lämmin olo, joka kantautuu koko kehoon.

Mitä ajatuksia viikon aikana heräsi?

Viikon valokuvaus teki hyvää. Se muistutti arjen hetkien hienoudesta ja pakotti keskittymään siihen, mitä tapahtuu juuri nyt. Se ehkä vähän helpotti koronan tuomaa ahdistusta. Ongelma ei ehkä koskaan ollut, etteikö minulla olisi keinoja selvitä pandemian läpi. Valokuvaus helpotti identifioimaan niitä asioita, jotka saavat minut jaksamaan: ystävät, lemmikit, aamujuomat ja luonto.

Samaan lopputulokseen voi varmasti päästä useilla eri tavoilla, kuten kiitollisuuslistoilla, päiväkirjoilla, musiikkia kuuntelemalla tai oikeastaan millä vaan. Netissä on lukemattomia erilaisia lähteitä vaikka rauhoittumisharjotuksiin. Tärkeintä on muistaa pysähtyä ja huomata ne hetket, jotka tekevät onnelliseksi.

-Rosa

Aiheeseen liittyvät

Osallistu

Apua ja tukea

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.