Ystävän menettäminen ja keinoja vaikeiden asioiden käsittelyyn

Olin alakoulun viimeisillä luokilla, kun luokkakaverini ja vanha ystäväni sairastui syöpään. Olin tuntenut hänet jo monta vuotta, päiväkodista saakka. Se oli minulle melko vieras asia, sillä lähipiiristäni kukaan ei ollut sairastunut vakavasti. En tuolloin oikein ymmärtänyt tilanteen vakavuutta enkä osannut reagoida siihen juuri mitenkään. Ajattelin vain, että kyllä hän siitä toipuu, sillä olemme niin nuoria. Kyllä hän jaksaa taistella, vaikka mikä olisi.

Ystäväni aika kului vuorotellen kotona ja sairaalassa sänkypotilaana. Kävimme kaveriporukalla katsomassa häntä heidän kotonaan kuudennen ja seitsemännen luokan välisenä kesänä ja hän oli todella heikossa kunnossa. Alakoulun opettajamme oli sanonut, että mikäli haluamme viedä hänelle jonkin lahjan tai kortin, niin ei saa viedä sellaista missä lukee ”parane pian”. Se sai minut ensi kertaa miettimään, että eikö hän parannukkaan.

Siirryimme muun luokan kanssa yläkouluun. Olimme käyneet seiskaluokkaa noin kuukauden, kun eräänä päivänä kouluun tultuani, huomasin ihmisten olevan itkuisia. Mietin, että mitä on meneillään. En osannut yhdistää sitä ystävääni, sillä niin moni minulle ja hänellekin tuntematon oppilas itki. Sitten kuulin järkyttävän uutisen, ja se koski ystävääni. Hän oli menehtynyt, syöpää ei voitu päihittää. Ja se kyllä kosketti koko kouluamme.

Menettäminen oli minulle uutta, enkä tiennyt miten asiaa käsitellään. Saimme koulusta jonkin verran tukea ja oli mahdollisuus mennä puhumaan ryhmänä ammattilaiselle. Kävin siellä, mutta koin sen olevan minulle itselleni turhaa. Löysin sitten omat keinoni, joilla asiaa käsittelin ja joiden avulla pääsin tapahtuneesta yli.

• Arjessa kiinni pysyminen. Se, että elää elämää normaalisti ja tekee itselle tavallisia asioita päivittäin, on hyväksi omalle mielenterveydelle. Tällöin ei jää myöskään liikaa vellomaan surullisiin ajatuksiin ja tilanteesta yli pääseminen on helpompaa.
• Harrastukset. Omat harrastukset ja mieleinen tekeminen saa ajatukset välillä muualle vaikeista asioista, mutta voi myös auttaa käsittelemään asioita. Etenkin luovien harrastusten kautta voi käydä läpi tapahtunutta. Esimerkiksi piirtämällä, kirjoittamalla, laulamalla tai tanssimalla voi purkaa tunteita ja käsitellä tapahtumia omalla tavallasi.

Tytin tekemän tanssikoreografian voi tanssia esimerkiksi näihin kappaleisiin: Liquid Stranger – Dissolve, Sergey Cheremisinov – Seven Lights, Drehz – Exhale tai jokin omavalintainen kappale, johon tuntuu hyvältä tanssia.

• Ystävät ja tukiverkko. Ystävien kanssa on hyvä keskustella tapahtuneesta, mutta voi myös tehdä paljon kaikkea muuta, mikä saa ajatukset pois mieltä painavista asioista. Hauskanpito ei ole missään tilanteessa pahitteeksi.
• Asioista puhuminen. Vaikeista asioista voi olla vaikeaa puhua, mutta monesti se kuitenkin auttaa. Oma raskas lasti kevenee, kun sen pääsee jakamaan jollekin kaverille, aikuiselle tai ammattilaiselle. Heiltä voi myös tulla yllättäviä näkökulmia asiaan, joita et ehkä itseksesi olisi tullut ajatelleeksi.
• Omien ajatusten sekä tuntemusten läpikäynti itsekseen. Tietysti asioita kannattaa pyöritellä ihan vaan omassa mielessäkin. Kertaamalla tapahtumia läpi ja miettimällä, miten asiat tulee jatkossa olemaan, on hyvä keino oppia hyväksymään tapahtunutta.
• Tunteiden näyttäminen. Kaikilla on oikeus tuntea juuri niitä tunteita, mitä kokee. Saa itkeä, saa huutaa ja saa olla vihainen.
• Tilanteen hyväksyminen. Ei kuitenkaan ole hyväksi kokea esimerkiksi vihaa kauaa asiaa kohtaan, eikä pidä katkeroitua. Tilanne ja tapahtuneet asiat tulee hyväksyä ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Toisilta tämä vie enemmän aikaa ja toisille se voi olla vaikeampaa.

Ammattilaiset ja aikuiset ovat monesti suuri apu vaikeissa tilanteissa.

-Veera

Kaikenlaiset asiat, fiilikset ja tapahtumat kannattaa jakaa. Joko ihan läheisille ihmisille tai sitten hiukan kauempana olevalle. Puhuminen tai kirjoittaminen helpottaa oloa. MLL:n Lasten ja nuorten puhelin ja netti ovat juuri sitä varten. Puheluihin, kirjeisiin ja chat-keskusteluihin vastaavat vaitiolovelvolliset, vapaaehtoiset aikuiset, joilla on aikaa kuunnella.

Lasten ja nuorten puhelin päivystää numerossa 116 111. Voit soittaa lasten ja nuorten puhelimeen: ma–pe klo 14–20 ja la–su klo 17–20. Du kan också ringa oss på svenska må-ons kl. 14-17 och to kl. 17-20 på numret 0800 96 116.  

Voit myös jutella luotettavan aikuisen kanssa Lasten ja nuorten chatissa tai kirjoittaa kirjeen nettikirjepalveluun. Linkit palveluihin löydät sivun alareunasta.